Zonta – toinen työpaikkani
Sinikka Heiskanen

Governor 1984 – 1986, Zonta International District XIII

Kuten monet zontat, minäkään en tiennyt Zontasta juuri mitään, kun 60-luvun alkuvuosina kerran lounastunnilla istuin kahvipöydän ääressä; ystäväni ja entinen kollega oli tuonut minut tapaamaan partioystäväänsä, joka oli zonta. Sitä ennen hän ei-zontana oli hieman valottanut minulle, miten merkittävä tapaaminen oli edessä. Tässä tapaamisessa en tainnut saada paljonkaan irti Zontasta, mutta alkuvuodesta 1965 seisoin kahden mielenkiintoisen naisen rinnalla Hotelli Carltonissa tullakseni hyväksytyksi Zonta-kerho Helsinki II:n jäseneksi.

Miksi olin kiinnostunut Zontasta, kun en järjestöä ja sen toimintaa lainkaan tuntenut ja kun jo kuuluin pariinkin kansainväliseen järjestöön? Olin muutama vuosi aikaisemmin hankkiutunut uuteen työtehtävään; vaikka työ ja työryhmä olivat haasteelliset, oli työ kuitenkin melko yksinäistä. Kaipasin naiskontakteja ja tavallaan kollegiaalista pohdintaa. Kun sitten näin upea mahdollisuus avautui, olin heti kiinnostunut. Työelämäni aikataulujen rajaama elämä muuttui täysin toiseksi mieluisan harrastuksen parissa. Vaikka tämä harrastus, kun sen tosissaan otti, muistutti hätkähdyttävästi toista työpaikkaa, niin paljon ja niin monenlaista tuli kaiken aikaa esille.

Minun zonta-elämääni kuvaa aktiivinen työnteko kautta linjan. Aloitin kerhoni sihteerinä, rahastonhoitajana ja puheenjohtajana, sitten olin Suomen Zonta-kerhojen Sihteeristössä, Piiri XIII:ssa piirin sihteerinä, myöhemmin sitä edeltäviä tehtäviä hoidettuani, Governorina, sen jälkeen ZI:n hallituksessa, ZI Foundationin hallituksessa ja ZI Nominating Committeessa hakemassa ehdokkaita mm. kv. presidenttikilpaan.

Zonta-harrastukseni mielenkiintoa ja haastavuutta lisäsi selvästi se, että Piiri XIII käsitti kaikki Pohjoismaat. Piiri XIII:n hallituksen kokouksissa käyteltiin surutta viittä kieltä; suomea (jolla tosin vain puheenjohtaja ja sihteeri joskus pikaneuvottelivat keskenään) ja ruotsia, norjaa ja tanskaa sekä englantia. Islantia olisi kyllä varmaan käytetty sitäkin, mutta se oli todella vaikeaselkoista. Eipä silti, kyllä oli tekemistä Skånen ”kielessäkin”, jota sujuvasti käytti talouspäällikkö tilannekatsaustaan antaessaan. Jossakin vaiheessa tehtiin sitten päätös käyttää englantia piirihallituksen kokouksissa. Mutta kokouksen ulkopuolella olivat käytössä nämä viisi kieltä.

Varsin hyvin tulin ymmärtämään kielivaikeudet, kun Governorina olin luovuttamassa Charter-kirjaa Islannissa Akureyri-Thorunn Hyrnan zonta-kerholle. Oma puheenvuoroni oli englanniksi, kaikki muu juhlassa tapahtuikin sitten islanniksi – ja illallinen upeine monimuotoisine ohjelmineen kesti runsaat 8 tuntia! Pöytänaapurinikin,Thorunn Hyrnan tärkeitä virkahenkilöitä, tunsivat vain muutaman kohteliaisuuden englanniksi – ja minua varten varattu tulkki oli sairastunut!

Työelämässäni minulta usein kysyttiin, kuinka jaksan tehdä työtäni, kouluttaa, opastaa, luennoida, yleensä ahertaa joskus mielettömältä tuntuvalla tavalla – sama kysymys on tullut eteeni myös Zontassa. Miten jaksaa olla innolla mukana niin monessa. Vastaukseni on aina ollut sama: juuri se, että sydämeni on mukana työssäni ja tekemisissäni.

Katsoessani oman zonta-aikani alkuun, taaksepäin, olen kiitollinen niille tarmokkaille ja innostaville naisille (itse asiassa partiolaisille Kata Jouhkille ja Brita Holmqvistille), joiden tuella sain tulla mukaan Zontaan ja sen aatemaailmaan.

Minulle Zonta merkitsee ystävyyssuhteita, mielenkiintoisia tapahtumia ja tapaamisia, kansainvälisiä kontakteja, mahdollisuutta tutustua eri alojen kyvykkäisiin naisiin.

Myös zonta-elämässä haasteena on elää muuttuvan maailman mukana ja olla itsekin muutoksessa,

Sinikka Heiskanen