1963

PORI I ZONTA-KERHO RY

Olen eläkkeellä oleva psykologi, joka kuitenkin työskentelin vielä 12 vuotta eläkeläisenäkin. Olen kuulunut Zonta-kerhoon 1980-luvulta lähtien. Alkuaikoina olin myös mukana johtokunta-toiminnassa. Sittemmin olen rivijäsenen ominaisuudessa ollut aktiivinen kokouksiin osallistuja.

Kun vertaan Zonta-kerhon toimintaa niiden n. 10 yhdistyksen toimintaan, joihin kuulun, voin sanoa, että se lämpö ja yhteisöllisyys, minkä Zonta-kerhossamme kohtaan, on aivan ylivertainen. Ihmiselämän ilot ja surut on jäsenistössämme yhdessä toisiamme tukien koettu. Kuitenkin on koko ajan muistettu, että tehtävämme on auttaa ja kannustaa heitä, jotka tukea tarvitsevat. Olemme jakaneet joulupaketteja kovaosaisille, kannustaneet stipendein yritteliäitä opiskelijoita, osallistuneet kansainvälisiin projekteihin ja havainnoineet lähiympäristön tarpeita. Yksi viimeisimmistä kohteistamme on ollut nuorisopsykiatrinen poliklinikka.

Vuosien varrella on myös mainiosti opittu hyödyntämään kunkin jäsenen erityisominaisuudet, erityistaidot ja luonteenpiirteet. Kaikkihan me emme ole parhaimmillamme rahastonhoitajina, eikä kaikkien lempipuuhaa ole johtaa vuosikokousta. Vastuun ottamisia jokaiselta on silti vuosien varrella löytynyt, kun sitä on yhdessä otettu. Kerhosta poisjääminen ei ole korkeasta iästäni huolimatta ollut mahdollista: niin paljon jäisin paitsi ilman ihanien zonta-siskojen tapaamisia. Projektit ovat aina olleet innostavia, oli sitten kyse konserteista, luentotilaisuuksista, myyjäisistä tai arpajaisista.

Yhdessä olemme saaneet paljon hyvää aikaan ja nimenomaan yhdessä toimiessamme olemme saaneet kerhoomme pitävän kiinteyden!

Raija Tiitinen