Eija Salo

Governor 1988-1990, Zonta International District 20

Mikä minua innosti? Vuonna 1978 sain kutsun liittyä Zonta-kerho Helsinki II:n jäseneksi. Kummini, Esti Vapaa-Jää, oli jo aikaisemmin kertonut minulle zonta-kerhosta, jonka lounaskokoukseen hän aina riensi kuukauden toisena maanantaina. Tiesin, että zontat olivat, kuten soroptimistitkin Yhdysvalloissa alkunsa saanut palvelujärjestö, jonka jäsenistöön kuului johtavassa asemassa olevia naisia. Kun varsinkin ammatillisen edunvalvonnan piirissä olin jatkuvasti törmännyt naisten aseman aliarvostukseen, ajattelin, että zontissa olisi luonteva täydennys ammatilliseen taustaani.

Kokouspaikkamme jäsenyyteni alussa oli Hotelli Helsinki ja juuri niihin aikoihin oli siirrytty illansuun kokousaikaan, mikä oli minulle ratkaisevan tärkeä muutos, sillä työni vuoksi minulle olisi ollut täysin mahdotonta osalistua kokouksiin keskellä päivää. Muistan pitäneeni työpaikkani esittelyn vielä Hotelli Helsingissä pidetyssä kokouksessa, mutta hotellin remontin takia jouduimme siirtymään muihin tiloihin ja myöhemmin, kun hotellin toimintaperiaatteet muuttuivat uudistettujen tilojen myötä, jouduimme etsimään pysyviä tiloja muualta.

Kerhon henki oli mielestäni dynaaminen ja sen jäsenet – mikä kokoelma naisia ja persoonallisuuksia! – toimivat Zonta Internationalin ja Piiri XIII:n johtotehtävissä, valtakunnallisessa sihteeristössä, matkustivat paljon eri kokouksiin ulkomaille ja kannustivat myös uusia jäseniä osallistumaan yhteisiin kokouksiin ja tilaisuuksiin eri puolilla maata. Tavanomaista olikin se, että Helsinki II oli useimmiten edustettuna usean jäsenen voimalla erilaisissa tapaamisissa. Kerhomme oli koko 1980-luvun ajan esillä: koen tämän vuosikymmenen kerhon kulta-ajaksi.

Kansainvälinen yleiskokous on aina tapaus. Omalta osaltani Sydneyn Convention oli tällainen järisyttävä uusi elämys, jossa yhtyivät uuteen maanosaan tutustuminen, eri puolilta maailmaa tulevien zontien tapaaminen ja luonnollisesti omaa kerhoani erittäin lähellä oleva seikka: Annikki Mäkisen kansainvälisen uran huipennus, kansainvälisen presidentin toimikauden alku. Olin hankkinut itselleni pienen matkanauhurin ammattiini liittyvien haastattelujen tekemiseksi, koska convention-matka oli minulle samalla opintomatka. Nauhoitin joitakin puheenvuoroja suuressa kokoussalissa, missä aika-ajoin vallitsi aivan uskomaton kakofonia, sellainen, jonka ehkä vain parituhatta naista voivat saada aikaan

Toronton kokous vei minut jälleen uuteen maahan ja varsin erilaisiin kokemuksiin ja elämyksiin Sydneyn kokoukseen verrattuna, mutta koko kerhon kohdalla vuosikymmenen huipennus oli luonnollisesti Helsingissä pidetty yleiskokous vuonna 1988. Siinä koko kerho pani itsensä likoon tavalla, jota en ollut sitä ennen nähnyt. Jo edeltävät kaksi vuotta olivat työntäyteisiä, mutta varsinkin vuoden 1988 kevät ja kesä erittäin kiivastahtisia. Muistoja jos jonkinlaisia löytyy itse kullakin tämän kokouksen tiimoilta, itselleni on jäänyt mieleen ylevien ja tärkeiden asioiden lisäksi kaksi tapausta, toinen luontevassa inhimillisyydessään mieleenpainuva, toinen inhimillisessä pikkumaisuudessaan huvittava.

Järjestömme on palvelujärjestö ja järjestön toimintaperiaatteiden mukaisesti osallistumme erilaisiin hankkeisiin mm. naisten aseman parantamiseksi. Jotkut kerhot hankkivat varat palvelutoimintaan tekemällä jotain yhdessä, antamalla ylimääräistä aikaa kerholle. Näin meidän kerhomme ei ole yleensä toiminut, vaan olemme rahoittaneet palvelutoimintamme Tammikahvien tuotolla, jonka tärkeimpiä ohjelmanumeroita on arpajaiset. Nyt liike-elämä ei enää anna tavaraa arpajaisvoittoihin, jäsenet ovat joutuneet hyväksymään uuden palvelumuodon, arpajaisvoittojen hankinnan.

Mitä olen saanut? Olen saanut oppia paljon uutta, olen saanut toimia eri tehtävissä – mm. Piiri 20:n Governorina ja Leneen Fordin presidenttikaudella kansainvälisen hallituksen jäsenenä – kiitos kerhon jäsenten tuen, olen saanut sellaisia ystäviä, joita en olisi koskaan saanut ilman Zonta-kerho Helsinki II:a, ja jos juhlallisesti haluaa asian ilmaista, olen monesti tuntenut olevani sittenkin ratas ehkä jossain suuremmassa.

Lainaus ”Löytöretki menneisyyteen Zonta-kerho Helsinki II 1950 -2000 historiikki”
laatinut Eija Salo