1947
TORSTAIKERHON KANSAINVÄLISTYMINEN VUOSINA 1947 -1962
1. Zonta-klubben Helsinki I då > Torsdagklubben ansluter sig till Zonta-organisationen
Kansainvälistymisen alkuvuosina oltiin epävarmoja siitä, voitaisiinko saavuttaa tasapaino yhdessäolon ja vaikuttamisen, toiminnan välillä. Toinen syy varovaiseen suhtautumiseen kansainvälistymistä kohtaan oli Zonta Internationalin vahva amerikkalainen leima. Muiden eurooppalaisten kerhojen tavoin haluttiin korostaa omaa eurooppalaista ja lisäksi vielä pohjoismaista luonnetta.
Kerhossa oli kuitenkin henkilöitä, jotka pitivät sen kansainvälistymistä pikemminkin mahdollisuutena kuin uhkana. Yksi heistä oli kerhon jäseneksi vuonna 1950 kutsuttu asianajaja Helvi Sipilä, joka omalla esimerkillään kannusti kerhoa kansainvälistymään. Hänen suhtautumisensa seurustelun ja toiminnan väliseen tasapainoon kuvaa hänen lausahduksensa: ”Jos voi tehdä jotain, ei pidä jäädä neljän seinän sisään istumaan.”
Käytännössä kansaivälinen yhteistyö alkoipohjoismaisissa puitteissa. Vuodesta 1947 lähtien pidettiin pohjoismaisia kokouksia.
Pohjoismaisessa kokouksessa Helsingissä 1951 syyskuussa sinetöitiin Torstaikerhon kuuluminen pohjoismaiseen Zonta-perheeseen. Kokoukseen osallistui edustajia Kööpenhaminan, Gävlen, Göteborgin, Tukholman ja Uppsalan kerhoista sekä Suomesta torstaikerholaisia, maanantaikerholaisia ja lahtelaisia zontia. Vastuu kokouksen järjestämisestä oli Torstaikerholla. Kokoukseen osallistui 34 zontaa Suomesta ja Pohjoismaista 15 zontaa. Pohjoismainen yhteys oli vielä 1950-luvulla kerhojen ja kerholaisten vaatimattoman määrän vuoksi luonteeltaan hyvin lämmintä ja läheistä, oltiin ”perhepiirissä”.
Torstaikerholaiset osallistuivat ahkerasti pohjoismaisiin kokouksiin ja kesällä 1958 oli taas suomalaisten vuoro olla tapaamisten emäntänä. Suomalaisia kerhoja oli jo kahdeksan ja kokousjärjestelyistä vastasi Torstaikerho yhdessä Maanantaikerhon kanssa.Lisäksi Porvoon Fredrika kerho vastasi Porvoon retken järjestelyistä. Nyt osallistujia oli jo yhteensä 131 henkilöä, joista muista Pohjoismaista 56.
Helsingin kokous oli pohjoismaisen yhteistyön kannalta erittäin merkittävä, sillä siellä vahvistettiin Pariisissa vuotta aiemmin tehty päätös Pohjoismaisen Zonta-Neuvoston perustamisesta. Neuvoston tehtävänä oli pohtia Zonta-kysymyksiä sekä valmistella pohjoismaisia ja eurooppalaisia kokouksia.
New Orleansissa heinäkuussa 1962 kansaivälisen hallituksen kokouksessa päätettiin perustaa kaksi eurooppalaista piiriä, piiri XIII, joka käsitti Pohjoismaat sekä piiri XIV, joka käsitti muun Euroopan.
