Zonta International Piiri 20 julkaisi helmikuussa 2022 kannanottonsa, jossa Zonta International Piiri 20 kannustaa luopumaan sovittelumenettelyn käyttämisestä lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Kerromme tässä, miten aihetta tutkittiin ja miten järjestön yhteinen kanta aiheesta muodostettiin.
Porin piirikokouksessa lokakuussa 2020 Maarianhaminan Zonta-kerho teki aloitteen siitä, että Zonta International Piiri 20 tulisi käyttää kaikki keinot sen varmistamiseksi, että viranomaiset päättävät lakkauttaa riita-asioiden sovittelumenettelyn käyttämisen lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä tapauksissa Suomessa.
Maarianhaminan kerhon aloitteessa tutkittiin sovittelumenettelyä kansainvälisten sopimusten näkökulmasta:
Naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus The Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination Against Women (CEDAW) on Suomea sitova YK-sopimus, jonka on ratifioinut 189 maata. Suomessa tuli vuonna 2006 voimaan laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta, ja tuolloin Suomessa otettiin käyttöön riita-asioiden sovittelumenettely myös lähisuhdeväkivaltaa koskevissa tapauksissa. CEDAW-komitea ilmaisi Suomea koskevissa suosituksissaan huolensa Suomen sovittelumenettelystä, koska väkivallan uhreiksi joutuneet naiset saattaisivat sovittelun jälkeen joutua uudelleen uhreiksi. YK viittasi Euroopan neuvoston suosituksiin, jotka eivät myöskään tue sovinnon vahvistamista tuomioistuimessa lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Suomi vastauksessaan CEDAW:lle painotti, että lähisuhdeväkivaltaan liittyvä sovittelu on aina vapaaehtoista, luottamuksellista ja ilmaista. Selvitykseen sisältyivät laajat menettelyn käyttöä koskevat tilastotiedot, mutta taloudellisen edullisuuden lisäksi mitään varsinaisia sovittelumenettelyyn liittyviä etuja ei käynyt selvityksestä ilmi.
Vuonna 2015 tuli Suomessa voimaan Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. Niin sanottu Istanbul-sopimus on ensimmäinen laillisesti sitova alueellinen sopimus, joka koskee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Myös tämän sopimuksen sisältö suhtautuu sovittelumenettelyn käyttämiseen naisiin kohdistuvissa vakivaltatapauksissa hyvin varauksellisesti. Sopimuksen toimeenpanoa eri maissa valvoo GREVIO-asiantuntijaryhmä, joka on perehtynyt naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseen. GREVIO-raportista ilmenee, että vaikka Suomen menettely perustuu vapaaehtoisuuteen, sovittelua ja sovinnon vahvistamista käytetään laajalti poliisin tai syyttäjän aloitteesta. GREVIO huomautti Suomelle, että sovittelua hoitavat usein vain lyhyen koulutuksen aiheesta saaneet maallikot, jotka eivät aina ymmärrä menettelyn vaikutusta kokonaistilanteeseen. GREVIO piti myös ongelmallisena, että poliisilla ja syyttäjäviranomaisella on paljon valtaa sovittelumenettelyn käyttöä koskien, joka voi johtaa selvityksen tason heikentymiseen. Koska poliisi ehdottaa usein sovittelumenettelyä jo rikosilmoituksen vastaanottaessaan, naiset saattavat hyväksyä menettelyn käyttämisen tilanteen ainoana ratkaisuna.
Zontan Naisten Oikeuksien Toimikunta (NOT) järjesti etäyhteyksin toteutetun kaikille Zonta-järjestön jäsenille avoimen keskustelutilaisuuden huhtikuussa 2021, jotta NOT saisi yleisemmän käsityksen siitä, mikä on suhtautuminen asiaan laajemmin Piirissä 20. Keskustelutilaisuuteen osallistui noin 20 naista ympäri Suomea. Osallistujien kesken käytiin läpi argumentit sekä sovittelun puolesta että vastaan. Sovittelua puoltavia argumentteja ovat esimerkiksi se, että sovittelu on nopeampaa ja edullisempaa kuin tuomioistuinmenettely, sovittelussa voivat selvitä paremmin monimutkaisen tapahtuman todelliset käänteet, lieviin tapauksiin sovittelu voi sopia paremmin, sekä että sovittelu voi auttaa rakentavaan keskusteluun ja yhteisen tulevaisuuden jatkumiseen. Argumentteja sovittelumenettelyä vastaan ovat puolestaan esimerkiksi uhrin alisteinen asema tekijään nähden, sovittelu voi lisätä uhrin kärsimystä varsinkin pitkään jatkuneessa väkivallassa, sekä se, että sovittelun vapaaehtoisuudesta ei aina voi olla varmuutta.
Keskustelussa nousi selkeästi esiin se, että Zontan naisjärjestönä on kannatettava sovittelumenettelystä luopumista lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Keskusteltassa aiheesta tuli kuitenkin ilmi, että asia ei ole yksiselitteinen eikä Zonta voi täysin kannattaa sovittelusta luopumista. Näin ollen NOT päätyi siihen, että Zonta suhtautuu kriittisesti sovittelumenettelyyn lähisuhdeväkivaltatapauksissa ja jos tästä luovuttaisiin, tulisi Suomessa kuitenkin olla tarvittavat prosessit ja varmistukset siitä, että uhri ja tekijä eivät jää yksin vaan saavat tarvitsemaansa apua.
NOT otti seuraavaksi yhteyttä Naisjärjestöjen keskusliittoon, koska Liitto oli myös tehnyt oman kannanottonsa aiheesta ja Zonta tulisi ottamaan samantyylisen kannan. Keskusteluissa Liiton kanssa Liitto halusi tehdä seuraavan selvennyksen:
Liitto katsoo, että lähisuhdeväkivallan dynamiikkaa ja epätasapainoisia valtasuhteita ei sovittelussa ymmärretä riittävän hyvin. Samoin se näkee, että sovittelu saattaisi antaa kuvan siitä, että kyseessä ei olisi vakava rikos.
Naisjärjestöjen Keskusliitto on kannanotossaan lausunut sovittelun “ylläpitävän rakenteita, joissa naisiin kohdistuva väkivalta nähdään perheen sisäisenä asiana, joka vaarantaa uhrin ihmisoikeuksien toteutumisen”. Keskusliitto vaatii lähisuhdeväkivallan sovittelusta luopumista ja sovittelun rajaamista lainsäädännöllä, sillä sovittelu vaarantaa uhrin ihmisoikeudet. Uhrit eivät aina ole tietoisia, että sovitteluun osallistuminen on vapaaehtoista ja että se todennäköisesti johtaa syyttämättä jättämiseen.
Liitto huomauttaa, että rikosoikeudellisesti väkivallan tulisi olla anteeksiannettavaa vain poikkeustapauksissa ja että valtiolla on velvollisuus turvata ihmisoikeuksien toteutuminen myös yksityishenkilöiden välisissä suhteissa. Istanbulin sopimus korostaa lähisuhdeväkivallan rangaistavuutta. Erityisen ongelmallista on asettaa sovittelun käytöllä saavutettavat mahdolliset taloudelliset ja ajalliset säästöt naisten ihmisoikeuksien edelle. Se inhimillinen hinta, jonka naiset sovittelukäytännön jatkamisesta maksavat on rahassa mittaamaton; järjestöjen kokemus on, ettei sovittelulla pystytä katkaisemaan väkivallan kierrettä, joka jatkuessaan raaistuu ja johtaa vakavimmillaan väkivallan uhrin kuolemaan. Suomen toiseksi yleisin henkirikostyyppi on parisuhdekumppanin tai entisen kumppanin surmaama nainen.
Zonta International Piiri 20 julkaisi helmikuussa 2022 kannanottonsa, jossa Zonta International Piiri 20 kannustaa luopumaan sovittelumenettelyn käyttämisestä lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Kannanotto kokonaisuudessaan löytyy Zontan sivuilta täältä: Piirin 20 kannanotto asiasta helmikuu 2022
