Muutaman viikon päästä eli 25.11. on kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Se on Yhdistyneiden Kansakuntien julistama vuosipäivä, jolloin kiinnitetään huomiota naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja jota on vietetty vuodesta 1999 lähtien; siis yli kaksikymmentä vuotta.
Zonta International käynnistää samana päivänä vuosittaisen YK:n ihmisoikeuksien päivään 10.12. saakka kestävän kampanjan ”Zonta says NO to violence agains women”, jonka aikana Zonta-kerhot eri puolilla maailmaa nostavat esille naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lisäävät tietoisuutta siitä monin eri tavoin.
Naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma ja se on yksi Suomen suurimmista ihmisoikeusongelmista sukupuolten välisestä tasa-arvostamme huolimatta. Se on myös vakava ihmisoikeusrikos.
Naisiin kohdistuva väkivalta voi olla fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista. Se voi olla lähisuhde- ja perheväkivaltaa, kuten psykologista alistamista, parisuhteessa tapahtuvaa raiskausta, lyömistä ja pahoinpitelyä tai seksuaalista häirintää, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, avioliittoon pakottamista, digitaalisessa mediassa tapahtuvaa häirintää tai vainoamista. Se voi myös olla ihmiskauppaan liittyvää alistamista ja seksuaalista hyväksikäyttöä tai tyttöjen sukuelinten silpomista, lapsiavioliittoja tai muuta ns. kunniaan liittyvää väkivaltaa. Myös nöyryyttäminen huumorin varjolla on väkivaltaa.
Mitä enemmän perehtyy naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, sitä enemmän löytyy sen muotoja. Sitä enemmän löytyy myös paikkoja, joissa sitä tapahtuu ja toimijoita, jotka siihen syyllistyvät.
Tiedotusvälineissä on nykyään lähes viikoittain uutta tietoa naisiin kohdistuvasta ja kohdistuneesta väkivallasta. Tiedämme, että koronapandemia on lisännyt naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa ja viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan seksuaalinen häirintä on yleistynyt ja esimerkiksi puolet lukioikäisistä tytöistä on kokenut seksuaalista häirintää.
Istanbulin sopimus (Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta), joka hyväksyttiin vuonna 2011 ja jonka Suomi ratifioi vuonna 2015, on selkeästi vauhdittanut toimia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan Euroopassa ja Suomessa. Paljon on kuitenkin vielä tekemättä.
Lisäksi huolestuttavaa on viime aikoina voimistunut naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon kyseenalaistaminen. Moni EU-maa ei ole vielä edes ratifioinut Istanbulin sopimusta, ja osa sopimuksen jo ratifioineista maista pyrkii sanoutumaan siitä irti.
Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan esille nostamisen ja tietoisuuden lisäämisen ohella Zontat keräävät ja lahjoittavat varoja kotimaisiin ja kansainvälisille kohteisiin sukupuoleen kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi sekä uhrien auttamiseksi. Tässä työssä tarvitaan meitä kaikkia.
Toivon, että Sinäkin tulet mukaan kampanjaamme, jotta naiset ja tytöt voisivat elää ilman väkivallan uhkaa.
Kristiina Sihvonen
ZI Piiri 20, Naisten oikeuksien toimikunta
