Helena Millerin puhe kerhon 30-vuotisjuhlassa 30.8.2023

Hyvä Piirin 20 Governor Merja, Past Governor Tuija, AD Mirja, VAD Tuire, hyvät Zonta-kerho Helsinki IV:n ystävät ja tukijat, rakkaat zontasisaret!

Kiitän juhlatoimikuntaa luottamuksesta.  Tarkastelun taustalla ovat 10 vuotta sitten valmistunut historiikki, ja sen jälkeen syntyneet yhteenvedot ja muistelut.  Kerhomme 30 vuotta ovat olleet työntäyteisiä mutta harvoin työläitä: on iloa, onnistumisia, uudistumista, rohkeita tempauksia mutta kieltämättä myös vaisuja vaiheita.

Zonta Klubi Helsinki IV:n perustamista suunnitteleva kokous pidettiin 18.8.1992 Nokian pääkonttorissa. Alustajana oli Sari Baldauf.  Kokouksessa valittiin ensimmäinen hallitus, puheenjohtajaksi Leena Lahti-Kotilainen, varapuheenjohtajaksi Leila Mustanoja, sihteeriksi Annukka Kavanne ja rahastonhoitajaksi Mirja Lamberg. Helsinki I oli kummikerhomme ja Helvi Sipilä aktiivisena rinnalla ja tukena kaikissa vaiheissa. Jäsenien tuli olla eri ammateista, ja kerhoon tultiin kutsumenettelyn myötä. Kauden huipennus oli Charter juhla 26.3.1993. Keväällä 1993 kerhossa oli 24 jäsentä. Ensimmäiset askeleet kansainvälisessä, tyttöjen ja naisten aseman parantamiseen pyrkivässä järjestössä oli otettu. Työ Zonta-laulun sanoin ”Käsin äänin sydämin, ihmisyyttä palvellen” alkoi.

Alun vuodet eivät olleet helppoja. Hieman hapuillen etsittiin tasapainoa vaikuttamisen, stipendien ja omien ja kansainvälisten avustuskohteiden kesken. Liittyessäni jäseneksi Zonta kerho Helsinki IV toiminta oli jo rutinoitunutta, vaikka kautta 1999 – 2000 värittikin hämmästys, kun selvisi, että olimme edelleenkin rekisteröintiä vailla. Tarmokkaasti Ulla Kaski tarttui toimeen ja ohjasi kerhon hyvään järjestykseen ja laillisuuteen. Jäseniä oli tuolloin 30. Kaudella 2000 – 2001 perustettiin palvelutoimikunta, jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Pirkko Laurila. Vähitellen saimme perustettua muutkin kerhon toimintaa kuuluvat toimikunnat. Palvelutoimikunta ja ohjelmatoimikunta yhdistivät työskentelyään v.2011. Naistenoikeuksien toimikunta (NOT) entinen Advocacy, perustettiin vasta 2014.

Toiminnan ydin on kuukausikokouksissa.  Alkuvuosina vierailtiin työpaikoilla, kuultiin esitelmiä ja tehtiin retkiä. Kulloinkin vastuussa olevat ovat tehneet valtavan työn toteuttaessaan kaikki mielenkiintoiset vierailut, vierailevat esiintyjät ja monet muut tapahtumat.  Lamavuodet näkyivät kokousten teemoissa. Pohdittiin työpaikan menettämistä, ihmisen arvoja ja johtajan työtä, valtakunnan asioissa kuultiin Valtiosääntöuudistuksesta.  Opittiin uutta, näköalat avartuivat. Vuosi vuodelta toiminnan runko, tänä päivänä vuosikellon muodossa verkkosivuillamme, muotoutui ja vahvistui.

Kirjallisuusiltatraditio syntyi v. 1999. Olimme WSOY:n vieraina ja Tuula-Liina Varis kirjailijana esitteli teoksiaan. Tästä innostus vuotuisiin kirjallisuusiltoihin, jotka jatkuvat edelleen. Toinen traditioksi muodostunut tapahtuma oli seuraavana vuonna ”Ei koske minua vai koskeeko”, Ritva Oksanen ja Esa Nieminen. Kirjallisuusiltojen, musiikki- ja teatteriesitysten lisäksi kiinnostuksen kohteeksi ovat tulleet vierailut taidemuseoihin ja gallerioihin, joskus useammankin kerran vuodessa.  Jäsenien sitoutuneisuus ja monipuolinen ammatillinen osaaminen ovat avaimia kerhon vireään ja innostavaan toimintaan. Varpu Finnilä ja jazz-konsertit, Liisa Uotila ja kirjallisuus ja taide, Anja Kuosa ja teatterit ja monet muut. Anja Rouhiainen on kielitaitoisena avannut yhteyksiä Viron zontiin ja muutoinkin monipuolisesti toiminut piirin toimikunnissa ja siten vahvistanut tietoisuuttamme laajemmista ympyröistä.

Piirin viimeaikaisista kehityshankkeista mentorointi innosti mukavasti, mutta ei ilmeisesti saanut isompaa roihua aikaan muualla. Kerhostamme toimijoina olivat Helena Tapper ja Anja Rouhiainen kaudella 2019 – 2020.

Ajankohtaisuus keskusteluissa, luennoissa ja tutustumiskohteissa ja usein myös teatteri- ja taidetilaisuuksissa on ollut paitsi mielenkiintoista, myös haastanut totuttuja käsityksiä. Vaikeita asioita ei ole kaihdettu.  Taiteen keinoin olemme voineet käsitellä monia aiheita omassa mielessämme ja yhdessä keskustellen. Eikä pidä väheksyä näiden kaikille avoimien tilaisuuksien vaikutusta ja merkitystä jäsenten lähipiiriin, perheenjäseniin ja ystäviin. Meille tärkeä viesti väreilee ja jatkaa kulkuaan, herätellen ajatuksia. Päättäjiin olemme pyrkineet vaikuttamaan eduskuntavierailuilla ja kutsumalla kansanedustajia keskustelutilaisuuteen. Jokainen jäsen on antanut tukensa monin tavoin näihin yhteisiin ponnistuksiin.

Erityismaininnan ansaitsee kerhomme selviytyminen korona-ajasta eristyksineen ja terveyshuolineen. Kerhomme taisi olla harvinaisuus siinä, että toimintaa jatkettiin verkossa muitta mutkitta. Autettiin toinen toisiamme Zoomeissa ja Teamseissa. Pidettiin tärkeänä, että  kohtaamiset jatkuvat, toimintaa vaalittiin ja se kannatteli meitä. Ymmärrettiin myös se, että juuri poikkeusaikoina tyttöjen ja naisten tilanne on entistä haavoittuvampi.  Järjestimme webinaareja, joihin voi osallistua muistakin kerhoista. Ruumiin kulttuuria pidettiin yllä ”netti-jumpissa”, kiitos Teija Reini! Silloinen puheenjohtajamme Eeva-Liisa Virkkunen piti rohkeasti itsestäänselvyytenä verkkotapaamisia. Kiitokset siitä, pystyimme jatkamaan tehtävässämme, lahjoitimme varoja tavanomaisesti ja vaalimme omaa ja toistemme jaksamista.

Työ kolmella tasolla, kansainvälisesti, Piirin 20 tasolla ja oman kerhomme puitteissa on vuosien varrella kehittynyt kovasti. Toimikuntien perustaminen ja vireä työskentely viimeisten kymmenen vuoden aikana niin piiri- kuin kerhotasolla on aktivoinut meitä, lisännyt tapahtumia ja toimintaa, auttanut pitämään tavoitteet kirkkaina, syventänyt niitä.  Olemme kunnostautuneet kaikissa Piirin 20 Keltaisen Ruusun kampanjoissa alkaen kampanjasta ’Lapsen hyväksi, huomisen hyväksi’ – aina mukana ja kohtuullisesti osamme suorittaen. Viimeksi ZAU ja nyt ’Sua varten somessa’. Piirikokouksissa ensimmäisen 20 vuoden aikana delegaattimme oli paikalla kaikissa paitsi Jyväskylässä v 2001. Sen jälkeenkin on huolehdittu osallisuudesta ja näkyvyydestä piirikokouksissa kiitettävästi. Zonta Internationalin kokouksissa on vuodesta 2008 lähtien ollut edustajamme joka kerta. On syytä pitää mielessä, että miltei kaikkiin voi osallistua myös kotisohvalta.

Varainhankinta on jatkuvaa työtä asiamme edistämiseksi. Meillä on velvoitteemme kansainvälisiin kohteisiin, Amelia Earhart stipendirahasto ja ZI Service Fund esimerkkeinä.  Kerholla on omat kotimaan kohteet, kuten opiskelijoiden ja vankilasta vapautuvien stipendit.  Erityisenä haasteena edelleenkin on Ukrainan naisten ja lasten tuki. Kerhomme on avustanut sodan jalkoihin joutuneita naisia ja lapsia UnWomenin kautta kahtena sotakeväänä yhteensä 4350 eurolla.  Varainhankinta on viime vuosina onnistunut kiitettävästi teatteri- ym tapahtumien avulla hyödyntäen ryhmälippuetua ja muissa tapahtumissa keräämällä pientä tukisummaa osallistujilta.

Jäsenmäärä on korkeimmillaan ollut 41 ja alimmillaan 22 kaudella 1997 – 1998. Jäseniä on pyritty kuulemaan SWOT-analyysin avulla 2006 – 2007, jäsenkyselyin ensimmäisen kerran jo 1992 ja viimeksi pari kuukautta sitten ja usein kerhon kuukausikokouksien yhteydessä keskustellen. Viimeisimpään sähköpostikyselyyn tuli mukavasti vastauksia, kiitos niistä. Kaikki vastanneet kantoivat huolta jäsenhankinnan vaikeudesta, nuorten kiinnostumattomuudesta vapaaehtoistyöhön, ”ajan hengen” vaikutuksesta. Vuosi sitten meitä oli 41 jäsentä ja nyt taas tuo maagiseltakin tuntuva 31. Mutta: 30 näyttää olevan luku, josta aiemminkin on ponnistettu uuteen nousuun. Nuoria, siis työikäisiä uusia jäseniä kaivattiin. Tässä meillä on haaste tulevalle kaudelle! Kysyttäessä työmme onnistumisesta, vastaajat arvioivat toimintaamme asteikolla 1-10 keskiarvolla 8,5, alin arvosana oli 8-. Kyselyn tuloksiin palataan myöhemmin. Zonta-kerho Helsinki IV on aktiivinen ja yritteliäs. Niin kuin elämässä muutoinkin, yksilöllinen aktiivisuus vaihtelee. Mielenkiinnolla odotamme tulevia vuosia!

Lopuksi: 30 vuotta on toisaalta pitkä aika, toisaalta lyhyt. Maailma on muuttunut paljon.  Me zontat olemme ahkeroineet naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi monin tavoin lukuisien muiden toimijoiden rinnalla. Silti Suomi on edelleen Euroopan vaarallisimpia paikkoja naiselle. Meillä on ollut nainen presidenttinä ja äskettäin pääministerinä, silti naisen euro on vähäisempi kuin miehen. Viime aikojen kovat asenteet, sanat ja teot osoittavat, että työtä riittää.  Tarvitsemme kaikki mukaan. Kutsumenettelystä järjestössämme luovuttiin n. 10 vuotta sitten. Zonta-järjestö on avoin jokaiselle, joka kokee tavoitteemme ja periaatteemme tärkeiksi.

Tässä elämänvaiheessa mieleen kummasti pulpahtelee vanhoja asioita. Ehkä noin 55 vuotta sitten istuin jo edesmenneen professorini työhuoneessa, keskustelimme seminaarityöstäni joka taisi liittyä kasvatukseen ja moraaliin. Professori seisoi ikkunasta ulos katsellen, syvissä mietteissä.”Minun mielestäni elämän tarkoitus on tehdä hyvää toisille”. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, siinähän on vapaaehtoistyön sydän: tehdä hyvää toisille, ehdoitta.