Zonta-kerhomme sai mahdollisuuden kokeilla Vanajan avovankilasta vapautumassa olevien naisten ja äitien tukemista pienin kannustusstipendein ensi kerran noin 10 vuotta sitten. Halusimme olla mukana vahvistamassa sitä hyvän kierrettä, jonka nämä naiset omilla päätöksillään, kovalla työllä ja vankilan henkilökunnan tuella ovat saaneet aikaan. Myös tänä keväänä käyntimme aikana tunsimme itsemme tervetulleiksi. Olimme hetken yhdessä läsnä naisina, äiteinä ja isoäitinä.

Tällä kertaa Kanta-Hämeen vaikean koronatilanteen vuoksi itse tilaisuus oli lyhyt mutta sitäkin puhuttelevampi. Mukana oli myös puolivuotinen pikkuinen tyttö äitinsä sylissä.

Stipendejä myönnettiin kaksi. Henkilökunnan valinta ehdokkaiksi oli varmasti osuva. Perusteluissa painottui naisten vastuunotto elämäntilanteestaan, panostus vanhemmuuteen ja edistyminen opinnoissa. Stipendien saajat olivat liikuttuneita ja iloisia saamastaan huomiosta, heidän tulevaisuuden suunnitelmansa realistisen tuntuisia ja toimivia ja niillä oli vankilan ohjaajien vankka tuki. Tässä yksikössä tehdään työtä oikeasti hyvän tulevaisuuden eteen, inhimillisesti ja arvostaen myös naisten kokemuksia ja lähtökohtia. Tuli todella hyvä mieli siitä, miten niukoin resurssein mutta luovasti ja eettisesti laadukkaasti voidaan päästä hyviin tuloksiin. Tätä myös stipendien saajat korostivat.

Vanajan vankilan johtaja Kaisa Tammi-Moilanen puhui zontista (meistä) todella arvostavasti ja toi esille yhteistyömme hienona osoituksena naisten välisestä solidaarisuudesta. Kaisa näytti meille vielä taloa ja kertoi kokemuksiaan ja muistojaan vuosien varrelta. Oli erittäin hieno tilaisuus. Kaisan kanssa jutteleminen oli todella mielenkiintoista ja avasi monia uusia näkökulmia avovankilan työhön ja meidän naisten niin monenlaiseen elämään.

Kiitos mahdollisuudesta käydä taas Vanajalla!

Zonta-hengessä,

Helena Miller ja Jonna Hartikainen

Kuvat: Kaisa Tammi-Moilanen