Iisalmen Zonta-kerho valitsi ensimäiseksi Ylä-Savon naiseksi maitotilan emännän, seminologin ja eläimiä rakastavan runoilijan Johanna Niskasen

Kauniissa Nerkoonniemen maalaismaisemassa, keltaisen kotitalon portailla ottaa vastaan tilan emäntä Johanna Niskanen. Jo häntä ennen vastaanotosta ovat huolehtineet myös pihalla haukkuvat kaksi koiraa ja sisälläkin niin kissat kuin koirat lähestyvät tulijaa uteliaina.
Johanna Niskanen rakastaa eläimiä ja niin on ollut ihan siitä asti, kun hän pikku tyttönä vietti kesiä mummon apulaisena Uotilanniemen mummolassa.
– Olin nelivuotiaana ilmoittanut, että minusta tulee isona karjakko, Niskanen sanoo.
Niin rakkaita olivat varsinkin mummolan lehmät.
Monta muutakin tärkeää asiaa Johanna Niskasen elämässä on. Ja päivät täynnä työtä ja tekemistä. Senpä vuoksi hänet Zonta-kerho Iisalmi päättikin valita vuoden 2019 Ylä-Savon vuoden naiseksi.
– Kyllä olin iloisesti yllättynyt valinnastani, Johanna Niskanen kiittelee.
– Arvostan Zonta-kerhon toimintaa ja tavoitteita naisen ja tyttöjen aseman ja tasa-arvon puolesta.
Omassa elämässään hän on saanut kasvaa ja elää tasa-arvoa kunnioittavassa ilmapiirissä.
– Opin jo lapsena, että ihminen voi tehdä ihan kaikkea mistä vain on kiinnostunut. Ukkinikin oli tosi edistyksellinen mies ja suvussa on aina totuttu ajattelemaan, että kaikki tekevät kaikkea, niin miehet kuin naiset. On rakennettu taloa ja mökkiä ja naiset ovat olleet yhtä lailla villottamassa tai latomassa kattotiiliä, Johanna Niskanen kertoo.
Itse hän sanoo olevansa ylipäätään ihminen, joka ei viihdy, ellei tekemistä ole paljon. Tekemistä on riittänyt pelkästään perheen kuuden lapsen kanssa. Kolme vanhimmaista ovat jo lentäneet, ainakin osittain pesästä. Nuorimmaiset, 9-, 11- ja 13 -vuotiaat käyvät Lapinlahdella koulua.
– Minulle itselleni oli oma mummo tosi rakas ja ihan esikuva, niin kuin on äitinikin. Ja nyt on hän vuorostaan rakas ja läheinen omille lapsilleni. Hänen kanssaan he viettävät paljon aikaa niin mökillä kuin reissuissa.
Puolison Pertti Niskasen lapsuuskodin Putaalan tilan emännän tehtävien ohella Johanna Niskanen tekee päivätyötään seminologina yksityisen keinosiemennys- ja jalostusyrityksen palveluksessa. Uudessa työssään hän aloitti reilut kaksi vuotta sitten.
Arjen täyttävät myös lapinkoirien Aina Valpas-kennel ja Pikkuvirran ponitalli. Omia koiria tilalla on tällä hetkellä yhdeksän, joista 16,5-vuotias lapinkoira Ryyni on vanhin ja neljän kuukauden ikäinen Blitzen nuorin.
Moni tuntee Johanna Niskasen myös Hätäapukissalan toiminnastaan.
– Kaikki alkoi ihan vain siitä, kun minulta kysyttiin neuvoa, mihin voisi sijoittaa kaksi kissaa, jotka olivat jäämässä kodittomiksi. Kuulin puhelimessa itseni sanovan: ”Voisivathan ne vaikka tänne meille…”
Johanna Niskanen nähtiin myös vuosi sitten televisiossa ulos tulleessa Arman Alizadin Pohjantähden alla -sarjassa. Itse Alizadista ja kuvauksista muutenkin Niskaselle jäivät kivat muistot.
Ja vielä runoilijanakin tämä monitoiminainen tunnetaan. Ensimmäisen runonsa hän kirjoitti pikku tyttönä, kun ei vielä osannut oikeasti kirjoittaa, mutta isä auttoi piirtämään kirjaimet. Runo kuuluu näin:
”Pieni tyttö se rapulla istuu niin kuin sieni”. Ja lappunen, johon hän runon kirjoitti on yhä tallessa.
– Niitä vain tulee, kun on tullakseen, kaikesta tästä, elämästä.
Yhdestä omasta runosta on hänen mottonsakin: ”Sinä riität, olet hyvä, paras juuri noin.”
(artikkeli Iisalmen Sanomista 12.4.2019)