On hyvä, että historiankirjoituksessa on vihdoin nostettu esiin naisten rooli Suomen suuriruhtinaskunnassa, kun Venäjä aloitti vahvat venäläistämistoimet ”sortokausien” aikana. Ilmiötä oivallisesti ja konkreettisen visuaalisesti kuvataan Päivälehden museon kokoamassa näyttelyssä ROUTANAISIA – vastarintaa ja valistusta 1899-1906.
Helsinki 1 –klubimme sai helmikuun alussa tutustua kyseiseen näyttelyyn, jonka asiantuntevana oppaana meillä oli museonjohtaja Saila Linnahalme. Lisäksi saimme hänen myötävaikutuksellaan pitää kuukausikokouksemme tarjoiluineen museon kirjastossa – naisten solidaarisuutta parhaimmillaan…
Joukko aktiivisia naisia (perustajajäsenenä muun muassa myös kansanedustajana toiminut Tekla Hultin) perusti salaseura Naiskagaalin vastustamaan venäläistämistoimia: muun muassa salakuljetettiin kiellettyä kirjallisuutta, hankittiin rahaa sen painattamiseen ja jaettiin tulenarkaa materiaalia naisverkostojen kautta. Naiset eivät suostuneet vain kahvinkeittäjiksi miesten johtamassa vastarintatyössä; he halusivat ja kykenivät toimimaan myös itse.
Nykykatsannon mukaan on vaikeaa arvioida, kuinka vaarallista Naiskagaalin toiminta oli, uhkana kotietsinnät ja maastakarkoitus. Mutta – kuten tiedetään – naiset ovat kekseliäitä. Salaiset kokoukset naamioitiin ompeluseuroiksi: siltä varalta että santarmit tulivat tarkastukselle, olivat kahvikupit ja käsityöt aina esillä. Routanaiset olivat todellisia rautanaisia. Kyseinen salaseuratoiminta on luonut hyvää pohjaa nykynaisten energiselle uutta luovalle toiminnalle.
Myös kuvataiteen puolella on alettu nostaa esiin naistaiteilijoita, jotka ovat jääneet 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ”taiteen kultakauden” miestaiteilijoiden varjoon. Tasapuolista historiatulkintaa me zontat tervehdimme ilolla!
Ritva-Sini Merilampi
Routanaisia-näyttelyssä suositeltua lukemistoa
