Toisaalta esimerkiksi kuvajournalismi on otettava vakavasti ja kuvia on opittava tulkitsemaan. Samalla on muistettava, että sekä sana- että kuvatoimittajalla on aina oikeus näkökulman valintaan.

Kaupallisuuden läpitunkeva voima ja markkinoinnin teho ovat median arkipäivää. Kun tiedosta on tullut kauppatavaraa, sen luonne on muuttunut. Tietokone algoritmein profiloi meidät tehokkaasti. Näin käytämme vain tietoa, mikä sopii omaan maailmankuvaamme emmekä halua tietääkään enempää – elämä kuplassa on palkitsevampaa. Siksi tärkeää on osata tehdä ero journalistisen median ja sosiaalisen median välillä.

Toiveet ja vaatimukset median nopeudesta ovat entisestään lisääntyneet. Nopeus synnyttää helppouden harhaa ja ruokkii lottovoittoajattelua. Vähitellen onkin eri elämänaloille syntynyt slow- vastarintaliikkeitä. Nopeus saa meidät ahmimaan myös viihdettä, sen kepeys kiehtoo. 1980-luvun mediatutkija Neil Postman totesi, että huvitamme itsemme hengiltä. Sama trendi tuntuu jatkuvan.

Vastausyrityksenä median ilmiöiden hallintaan on tullut tavaksi puhua median lukutaidosta. Mutta jos medialukutaidon määrittelyn lähtökohta on tekninen tai kaupallinen, ollaan pulassa. Lukutaito on todella laaja käsite.

Lukutaito tarkoittaa viestien havaitsemista, ymmärtämistä ja tulkintaa. Viestit voivat olla sanallisia tekstejä, kuvia, ääniä, graafeja, ikoneja tai näiden yhdistelmiä. Tällöin voidaan puhua medialukutaidosta. Mutta lukutaito ei periydy, jokaisen sukupolven on se itse hankittava. Siinä mielessä puhe diginatiiveista on harhaanjohtavaa. Hyvän lukutaidon saavuttamiseen Unescon mukaan tarvitaan neljän vuoden systemaattinen opetus. Sama koskenee myös medialukutaitoa.

Kriittinen ajattelu on median lukutaidon keskeinen käsite. Arkikielessä se usein liitetään negatiivissävytteisesti virheiden etsimiseen. Kriittinen ajattelu puhtaimmillaan on myönteistä ja tuottavaa toimintaa, mikä liittyy sekä älyyn että tunteeseen ja auttaa kyseenalaistamaan tavanomaisuudet.

Lähdekritiikki on välttämätöntä; on pohdittava kuka viestin on julkaissut ja mikä on julkaisun motiivi. Aina kannattaa kysyä ”mitä – miten – miksi”, millaisin tarkoitusperin viesti on rakennettu. Hälyttävää on, jos monimutkaisiin ongelmiin tarjotaan yksinkertaisia ratkaisuja. Vaikeita ongelmanratkaisuja ei voi ohittaa edes presidentillisillä twiiteillä. Vastaanottaja tarvitsee kykyä lukea rivien välejä ja kurkistaa kuvien taakse. Siihen auttaa älyllinen uteliaisuus.

Lasten kohdalla on puhuttu netinkäytön turvataidoista. Samoja taitoja tuntuvat tarvitsevan monet aikuisetkin. Sen verran pitäisi tuntea netin perustekniikkaa ja perustematiikkaa, ettei ihan heti lankea ansoihin, joiden asettamisessa digimaailma on yhä taitavampi.

Mutta medialukutaidon hallinnassa ollaan vasta puolitiessä, ehdottomasti tarvitaan myös median kirjoitustaitoa. Lukutaito on oikeastaan käännösvirhe; englannin ’literacy’ merkitsee itse asiassa luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa, yleissivistystä. Näin ollen sen suomalainen vastine ’lukutaito’ on liian rajaava, vasta kirjoitustaito on toimivan subjektin vapautumisen väline. On osattava ottaa viestejä vastaan, mutta on myös osattava lähettää niitä.

Jokaisella on vahva itseilmaisun tarve, ja siihen mediassa kirjoittajana ja kuvittajana toimiminen hyvin vastaan. Selfiet ovat siitä hyvä esimerkki, samoin karaoke jossa halutaan itse osallistua musiikin tekoon.

Vielä askel eteenpäin median luku- ja kirjoitustaidosta on mediakielitaidon hallinta osana nykyajan kansalaistaitoa. Kieli ja kulttuuri ovat perinteisesti erottamattomia, niin myös mediakielitaidossa.

Kielitaitoon liittyy aina kielen sanaston, rakenteen, kieli- ja lauseopin sekä kielen muiden ominaisuuksien hallinnan ohella kyseisen kulttuurin tuntemus. Mediakielitaidon hallinta viittaa mediamaailman käyttämän kielen hyvään tuntemiseen, mutta myös mediakulttuurin ilmiöiden ymmärtämiseen ja mediakulttuuriin osallistumiseen. Mediakielitaitoa tarvitaan niin kaupallisen mainonnan ja markkinoinnin kuin yhteiskunnallisen mediavaikuttamisen tulkinnassa ja niihin vastaamisessa. Kyse on kokonaisuuksien hallinnasta irtotiedon sijaan, oli sitten kyse valeuutisista, vihapuheesta, #metoo –kampanjasta.

Pelko uusia viestintävälineitä kohtaan on kautta historian osoittautunut turhaksi. Tekniikan kehityksen myötä ihmiskunta saa yhä uusia tapoja kommunikoida keskenään. Platon pelkäsi kirjoitustaidon hävittävän puhetaidon, mutta otti kirjoitustaidon käyttöönsä, koska sen edut ylittivät sen haitat. Niin käy myös nykymedioiden, mutta haltuunotto vaatii kriittisen ajattelun terävöittämistä.

Ritva-Sini Merilampi
kasvatustieteen tohtori (erityisalana mediakasvatus)