Näin kansainvälisenä tyttöjen päivänä (11.10.) on sopiva hetki pohtia tyttöjen ja naisten sekä poikien ja miesten välisiä monimuotoisia suhteita. Toisena pontimena pohdintaan on se, että klubimme Hki 1 piti lokakuun kerhokokouksensa Miessakit ry:n vieraana Annankadulla Helsingissä (www.miessakit.fi).

Toiminnanjohtaja Tomi Timperi kuvaili meille ”miessakkien” toimintaa; yhdistys pyrkii huolehtimaan miesten hyvinvoinnista tasa-arvoa unohtamatta. Miessakit ry pitää huolta miesten elämää tukevien yksilöllisten, yhteisöllisten ja yhteiskunnallisten rakenteiden vahvistamisesta parantaakseen miesten kaikinpuolista hyvinvointia.

Järjestön toimintamuotoja ovat muun muassa isyyden tukeminen, erotilanteessa olevien auttaminen sekä tuki väkivaltaa kohdanneille että väkivaltaa läheisiään kohtaan käyttäneille miehille – miehisyyden koko kirjo.

Epätasa-arvo on vahingollista niin miehille kuin naisillekin; kun miehet voivat hyvin, myös naiset voivat hyvin ja vice versa. Tukemalla molempien tasa-arvotyötä – joko yhdessä tai erikseen – tavoitellaan tilannetta, jossa tasa-arvotyö käy tarpeettomaksi.

Leikkimielisesti voisi pohtia, pitäisikö koulutuksessa palata viime vuosisadan tyttö- ja poikakoulujärjestelmään. Siellä tytöt saivat keskenään kasvaa nuoriksi naisiksi ja pojat omissa koululuokissaan miehiksi. Nuorisotutkimuksessa jossain vaiheessa todettiin, että sukupuolet kasvuvaiheessa eroavat ryhmäkäyttäytymisessään selkeästi toisistaan: tyttöryhmät vetäytyvät lastenhuoneeseen supisemaan siinä kun pojat avautuvat maailmalle, lähtevät joukolla kodin piiristä kauemmaksi. Eittämättä tulee mieleen että ”eläköön se pieni ero”.

Vakavasti puhuen yhä edelleen sukupuolistereotypiat ja normit ohjaavat usein tiedostamattamme yhteiskunnallista ajatteluamme. Ehkä nykykoulussa vanhempien ja isovanhempien antamien mallien kautta ovat sukupuolikohtaiset erot oppiaineissa sitkeästi säilyneet. Tilastoista käy selvästi ilmi, että poikia koulussa kiinnostavat enemmän matematiikka ja liikunta kuin taideaineet, kuvataide ja musiikki. Kuitenkin molempia suuntia tarvittaisiin tietävän, tuntevan ja tahtovan yksilön – sukupuolesta riippumatta – kasvuun täyteen mittaansa.

Lokakuisena torstaina vierailuamme ulkona ympäröi pimeä syksyinen ja tuulinen sää, mutta sisällä valaistuimme uusien näkökulmien etsinnästä tasa-arvokysymyksiin!

Ritva-Sini Merilampi