Tervehdys Mwanzasta kaikille Kummityön tukijoille!

3.2.2017

Sateisena päivänä istun täällä toimistossa ja kirjoitan kirjettä, johon tuntuu olevan paljon asiaa. Paljon on aihetta kiittää! Ensiksi kiitän jokaista työn tukijaa, jonka tapasin Suomessa. Tuntui mukavalta esitellä työtä niin monille ja kertoa, mihin Kummivaroilla on pyritty. Kiitän myös niistä uusista paikoista, joissa sain käydä ensi kertaa esittelemässä työtä. Oli mukavaa olla myös Riemulauluissa ”Kummilasten” kanssa. Kiitos kaikista kysymyksistä, tuesta ja myötäelämisestä.

Oman suomen jaksoni aikana Kummityötä ohjasi täällä päässä Keniassa diakoniksi valmistunut Ester Lema. Hän ehti tutustua työhön kuukauden verran ennen matkaani, mutta olikin sitten kaikessa mukana saadakseen kuvan siitä, mitä tuleman pitää. Hän veti työtä erinomaisesti ja veti komitean väkeä hyvällä otteella koko puoli vuotta. Hän mm. kummityön komitean kanssa organisoi joulukuussa perhepäivän, johon kutsuttiin 120 osallistujaa jälleen kerran. Perhepäivän järjestäminen on iso ja monivaiheinen urakka aina vaan, sillä tiedonkulku, lukutaidottomuus ja kyvyttömyys matkustaa ”normaaleilla” tavoilla on joillekin perheille suuri haaste. Niinpä ennen kysyistä päivää viedään ja luetaan kutsukirjeitä, sovitaan ja maksetaan kyytejä, vuokrataan pikkubusseja ja sovitaan monia pieniä asioita. Ruuan järjestäminen vaatii oman joukkonsa, ohjelman sujuminen myös. Isot kummitytöt auttoivat tälläkin kertaa osallistujien vastaanottamisessa ja nimien ylöskirjaamisessa. Osa vanhemmista kirjaa itsensä paikalle sormen mustejäljellä kirjoitustaidon puuttuessa.

Tällä kertaa perheet saivat kodin siisteysohjausta ja henkilökohtaisen hygienian oppitunnin sairaanhoitajan opastuksella. Lisäksi heillä oli mahdollisuus jakaa kysymyksiään ja huoliaan kaupungin sosiaalityön väen ohjauksessa. Koululaiset mitattiin ja koulupukutilaukset otettiin vastaan. Kirkon jäsenten keräämät lahjoitusvaatteet jaettiin tasapuolisesti kaikille osallistujille Päivän lopuksi syötiin hyvin ja sama matkustusrumba alkoi takaisin kotiinpäin!

Samana päivänä menehtyi sairaalassa sairauteen yksi tuttavuutemme, neljän lapsen yksinhuoltaja äiti Ukeweren saarelta. Jäljelle jäivät 7, 8, 12 ja 16 vuotiaat lapset. Kummityön rahoista maksettiin hätämenoina äidin ruokahuollon sairaalassa (30 e). Osa kummiväestä jutteli vielä samaisena aamuna äidin kanssa eikä kellekään tullut mieleen, että muutaman tunnin päästä häntä ei enää olisi. Uskon, että äiti jäi siihen luottoon, että kirkko kantaa lapsia jatkossa kunnes ovat omillaan. Kun nyt kirjoitan tätä, olemme juuri Esterin kanssa palanneet samaiselta saarelta tapaamasta näitä nyt kokonaan orvoksi jääneitä koululaisia ja kokoustamassa seurakunnan työntekijöiden kanssa. Paikallinen seurakunta Samuel papin johdolla on auttanut lapsia monessa asiassa, Samuel on kiertänyt kodeissa herättelemässä ihmisissä auttamisen halua ja moni asia on turvattu. Lapsille jääneen talon ikkunan ja oven kävi heti korjaamassa joku ystävällinen kirkon jäsen. Vierailuumme kuului kolmessa koulussa käynti ja lasten tapaaminen, veimme samalla reissulla Kummilasten uudet koulupuvut ja muut kouluvälineet niiden uusille omistajille. Näille uusille orvoille olemme sopineet päivittäisen ruokailupaikan evankelistan vaimon, rouva Kirengan pienessä ravintolassa. Lapset käyvät siellä syömässä keskellä päivää ja palaavat sitten vielä iltapäiväksi kouluun. Kotiin on muuttanut lasten vanhempi sisko pienen tyttärensä kanssa asumaan. Lisäksi taloudessa on vielä erään sukulaisen paikalle hylkäämä 3 vuotias tytär, joten siskolla riittää kyllä haastetta porukan ohjaamisessa. Toivotaan, ettei hän väsy tehtävässään eikä etenkään ala haaveilemaan helpommasta elämästä jossain muualla.

Uuden vuoden koettaessa on aina paljon tehtävää.Olemme raportoinneet, suunnitelleet työtä ja budjetoineet vuoden kulkua.Olemme tehneet matkustussuunnitelmia ja yhteenvetoja, kirjanneet lasten uusia tietoja. Olemme matkustaneet ja maksaneet koulumaksuja, kyselleet ja kierrelleet urakalla kouluissa.Yhden lapsen palautimme kouluun kadulta, isä oli hänet sinne ohjannut tavoittemaan rahaa kerjäämällä. Isää ei niin ihmeesti ole kiinnostanut, onko poika koulussa vai ei. Tämä poika on ollut meille vähän kova pala alusta lähtien, hän ei ole koskaan asunut ns. tavallisesti vaan aina epämääräisissä oloissa ja lähinnä päihteitä käyttävien ihmisten kanssa. Siitä on vaikea ponnistaa toisenlaiseen elämään. Yritämme kuitenkin kaikkemme, ettei tuo älykäs ja teknisesti lahjakas poika lähtisi väärille teille.

Mwaiduin yläkoulussa 160 km päässä Mwanzasta kävin itse viime viikolla. Siellä menee tytöillä ihan hyvin, kohta on ensimmäisen tytön aika miettiä, mitä tapahtuu ensi vuonna kun yläkoulu on ohi.

Ensi viikolla meillä on Kummikomitean ensimmäinen iso kokous tälle vuodelle. Joukkomme muuttuu osoittain, kun mm.vaihtuneet johtavat Kirkkoherrat tulevat aikaisempien Kirkkoherrojen tilalle. Olemme heitä käyneet tapaamassa jo työn puitteissa ja onneksi työmme on heille ainakin kaukaisesti tuttua entuudestaan. Silti muutokset ovat aina muutoksia ja tuovat uusia asioita ja ideoita toivottavasti myös.

Yksi suuri huoli ja muuttava tekijä meillä on aina läsnä töissä. Se on perheiden äkillinen muuttuminen. Se on se, että joku aina hylkää perheensä, vaimonsa, miehensä ja lapsensa tai se on se, että joku on läpeensä väsynyt ja kyllästynyt ainaiseen niukkaan elämään. Nämä asiat aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä ja ylimääräistä miettimistä kaikille, eniten lapsille tietenkin. Tässäkin vuoden vaihtuessa moni perhe on erilainen kuin viime vuonna. Valitettavia ovat epätoivotut ja suunnittelemattomat uudet raskaudet, niin hieno asia kuin uuden ihmisen syntymä aina onkin. Tänään kuulimme taas uudesta raskaudesta perheessä, joka ei ole pystynyt hoitamaan yhtään lasta itse tähänkään asti muiden puuttumatta asiaan.Tämän tosiasian kanssa elämme joka puolella maailmaa, myös täällä.

Kuulostaa synkältä, mutta elämä onneksi on yleensä ottaen lähinnä vain normaalia elämää siihen kuuluvine asioineen. Hauskoja ja lämpimiä hetkiä koetaan myös. Tänä aamuna toimistolla oli vastassa eräs Kummilapsen äiti, joka tuli keskustelemaan siitä, mitä siemeniä kannattaisi nyt laittaa talon viereen pieneen penkkiin, kun sateet ovat vihdoin alkaneet. Siinä juttelimme sitten pitkän tovin kompostoinnista ja hän päätti yrittää kasvattaa paikallista pinaattia. Siitä saimmekin idean, että tämän vuoden perhepäivässä tulemme käsittelemään kotitarve kompostointia ja (erittäin)pientä viljelyä, sellaista mitä pienimmässäkin taloudessa voi yrittää. Voimme Kummirahoilla ostaa vaikka hieman siemeniä jokaiselle osallistujalle.Iloitsen siitä, että kenttätyö tuo meille jatkuvasti uutta tietoa ja sen myötä mietittävää.

Oheisessa kuvassa on yksi äitejämme, joka on opetellut täällä toimistossa ryijymäisen maton ompelua Estan opastuksella. Esta on Imanin seurakunnan vierastalon hoitaja, jolta ostamme opetuspalvelua (5 e /oppilas niin kauan kunnes osaa) Kummityön varoilla on ostettu erikoisneula (4,5 e) ja langat (5 e) ensimmäiseen työhön.

Teille kaikille lukijoille toivotamme Jumalan Siunausta ja mukavaa Helmikuuta!

Rakkaudella ja ilolla,

Pia ja Ester

Pia.pyhtila(at)felm.org