Maarit Neuvonen ja Virva Liski ovat tieteen parissa työskenteleviä naisia

Maarit Neuvonen, kuvaaja Hanna Erkinjuntti

Filosofian tohtori Maarit Neuvonen

aloitti korkeakouluopintonsa Espoon Teknillisessä korkeakoulussa (nykyinen Aalto-yliopisto). Tutkijan ammatti kiinnosti häntä jo nuoresta lähtien, ja ensimmäinen tutkijan paikka löytyikin oman korkeakoulun tutkimusryhmästä mikrobiologian laitokselta. Kudosmuokkausta ja soluhoitoja käsittelevän diplomityönsä jälkeen hän työskenteli tutkimusryhmässä vielä vuoden saman aiheen parissa, kunnes siirtyi Helsingin yliopistoon väitöskirjatutkijaksi. Väitöskirjan aiheena oli laboratoriossa tutkitun malliviruksen (Semliki Forest virus) lisääntymiskierto. Neuvonen selvitti viruksen lisääntymiskierrolle välttämättömän proteiinin toimintaa. Valmistuttuaan tohtoriksi v. 2011, Neuvonen toimi usean vuoden ajan tutkijatohtorina Helsingin yliopiston tutkijaryhmissä, jotka tutkivat mm. kolesterolin toimintaa soluissa sekä solujen välistä vuorovaikutusta viestiaineita kuljettavien kalvorakkuloiden välityksellä.

Nykyään Neuvonen työskentelee Targovax Oy:ssä uudenaikaisen syöpälääkkeen kehitykseen liittyvissä tehtävissä. Tässä työssä pääsee konkreettisesti näkemään, miten tutkimustyö voi johtaa ihmisen hyvinvointia lisääviin keksintöihin, sillä tutkimuslääkettä käytetään syöpäpotilaiden immuunijärjestelmän aktivointiin syöpäsoluja vastaan.

Tutkijantyön vastapainoksi Neuvonen harrastaa mm. tanssia, liike- ja teatteri-improvisaatiota sekä roolipelejä. Improvisaation ja roolipelien parissa luovuus ja mielikuvitus saavat ottaa vallan, ja työasiat haihtuvat päästä hetkessä. Tanssiminen puolestaan huoltaa sekä  istumatyössä rasittuvaa kehoa että kaamoksessa virkistystä kaipaavaa mieltä.

Filosofian maisteri Virva Liski

on Suomen historian oppialan tohtorikoulutettava ja väitöskirjatutkija. Hän työskentelee Helsingin yliopistossa. Liski valmistelee väitöskirjaansa Suomen vuoden 1918 sisällissodan pitkäaikaisista ja ylisukupolvisista vaikutuksista mielenterveyteen. Liski on aiemmin tutkinut sisällissodan jälkeen vankileirille päätyneiden naisten selviytymistä, yhteistyötä ja ystävyyttä Santahaminan naispunavankileirillä. Liskin erityisalaa on sodan sosiaali- ja kulttuurihistoria, ihmisen käyttäytyminen ja psykologia sekä erityisesti naisten, lasten ja vähemmistöjen kokemukset yhteiskunnallisissa poikkeustiloissa.

Musiikki on yksi Liskin rakkaista harrastuksista. Hän laulaa sekä soittaa ukulelea ja kitaraa. Muita hänen harrastuksiaan ovat liikunta, lukeminen ja sienestys.