Kata Jouhki liittyi Zonta-kerho Helsinki II:een 33-vuotiaana vuonna 1954. Kerhomme oli perustettu neljä vuotta aikaisemmin, joten kerho oli uusi ja innokas ja valmis palvelutehtäviin sekä Suomessa että ulkomailla. Kata on muistellut kerhomme 50-vuotishistoriikissa aikojaan kerhossamme ja lainailen näitä muistelmia tähän kirjoitukseen.
Kata sanoi että suurin anti kerhossa oli tutustua uusiin, eri ammattialoilla toimiviin ihmisiin. Hänellä olikin mahdollisuus tutustua laajemmaltikin koko Zonta-järjestöön; hänen uransa alkoi oman kerhon luottamustehtävillä, ja laajentui Piiriin ja aina Zonta Internationalin moniin eri komiteoihin, kuten Nominating, Amelia Earhart Fellowship ja Long Range Planning -komiteat.
Kerhossa oli siihen aikaan kova innostus perustaa uusia kerhoja. Kerhon lisäksi oli Piiri XIII, johon 50-luvulla kuuluivat kaikki Pohjoismaat. Myöhemmin piirijako tehtiin uudelleen ja sen jälkeen, tähän päivään asti, piiri 20 on sisältänyt Suomen kerhojen lisäksi myös kerhot Virossa. Kata oli Viron kerhojen aloitteen tekijä, kannustaja ja maksajakin.
Kata kaipasi vakavampaa paneutumista ajankohtaisiin kysymyksiin, Zonta-järjestöhän on sekä poliittisesti että uskonnollisesti sitoutumaton. Ainoa vahva osallistumisemme yhteiskunnalliseen keskusteluun oli naispappeuden puolesta 70-luvulla.
Katan aikana perustettiin siis useita kerhoja Suomeen ja kerhot sekä Tallinnaan että Viljandiin. Myöhemmin niitä tuli myös Pärnuun ja Tarttoon. Petroskoihinkin suunniteltiin kerhoa, siellä pidettiin muutamia kokouksia mutta se tuntui siihen aikaan liian hankalalta.
Kata toimi Zonta-järjestössä lähes kaikissa mahdollisissa tehtävissä. Ensin hän oli meidän kerhomme luottamustehtävissä, 60-luvulla puheenjohtajana, sitten Piirin sihteeristössä, 1976-78 myös sen Governor. 1963 hän osallistui Hampurin Eurooppa-kokoukseen ja oli sielläkin puheenjohtajana. 1966 oli hänen ensimmäinen osallistumisensa kerhon edustajana Miami Conventioniin. Vuoteen 2000 mennessä hän oli osallistunut 14:ään joka toinen vuosi järjestettävään Conventioniin, ja sen jälkeenkin hän vielä osallistui useampaan. Hänen aikanaan, niin kuin edelleen, pidetään myös Eurooppa-kokouksia, pari vuodessa.
”Kun joutuu muita aktivoimaan, täytyy itselleen selvittää aatepohjaa ja toiminnan merkitystä” Kata sanoi. Hänelle, niin kuin toivottavasti meidän kerhon kaikille muillekin jäsenille on aivan selvää, että tyttöjen ja naisten auttaminen ja palvelu on Zonta-järjestön A ja O. Onhan selvää että jos naiset saavat käydä kouluja, oppia lukemaan, niin heidän tyttönsä elämässään pidemmälle.
Mitä Zonta-aate opetti Katalle? Sen että ihminen saa antaessaan. Meidän kerhomme eri aloilla toimineet jäsenet ovat tuoneet kerhoon paljon erilaisia näkökulmia ja ideoita siitä miten varoja voitaisiin kerätä meidän palvelukohteisiimme.
Kata Jouhkihan oli sitoutumisen mestari. Häntä huoletti että vaikka jäsenillä oli tiedossa kaiken perustuvan palvelutoimintaan, niin jotkut olivat vain vähän aikaa zontana. Se ei ollut ainoastaan 50-luvun haaste, vaan nytkin sitoutuminen on yhä vaikeaa. Katahan oli tosiaan sitoutumisen mestari, hän ehti olla 33-vuotiaasta kuolemaansa 87-vuotiaana, eli 54 vuotta, meidän kerhomme hyvin vaikuttava ja idearikas jäsen.
Kata oli perheyrityksessä, suureksi kasvaneessa Thomestossa töissä koko elämänsä ajan. Ihan loppuvuosiinsa asti hän oli hallituksessa ja hallituksen puheenjohtajanakin. Thomeston tilat olivat aina auki meidän kokouksiamme varten. Siellä järjestettiin myös hyvin monia varainkeräystilaisuuksia ja Kata lahjoitti tarjoilut, ja usein myöskin kaikki arpajaisvoitot.
Kata myös majoitti aina virolaiset Zontat joita tuli osallistumaan joko kerhomme Tammikahveille tai muihin Helsingin tilaisuuksiin. Muistan Katan siunaustilaisuudesta, kuinka joukko virolaisia Zontia surivat kyyneleet poskilla heidän hyvää ystäväänsä ja tukijaansa Kataa.
Mutta kaikista parhaiten, minulle ja meille monelle muulle on jäänyt mieleen Katan mestarillinen saavutus, hän ehdotti ja sai heinäkuun 1988 Conventionin Suomeen. Sen järjestäminenhän aloitettiin pari vuotta aikaisemmin, ja ilman Kataa siitä tuskin olisi tullut mitään. Hän nimitti joka asiaan omat vastuuhenkilöt, 22 erilaista linjaa, joilla kaikilla oli hyvin selvät ohjeet. 22 linjan vetäjinä oli Helsingin seudun zontia, seitsemän vetäjistä oli meidän kerhostamme, samoin kuin valmistelukomitean puheenjohtaja Kata Jouhki ja varapuheenjohtaja Liisa Ratia.
Suomen Convention oli ensimmäinen, jossa kaikki noin 2300 osallistujaa saivat kokemuksen suomalaisesta kodista. Katan ideasta me olimme järjestäneet yhdelle illalle ei pelkän get acquiainted vaan home hospitality -tilaisuuden. Olimme jakaneet osallistujat niin että jokaiselle heistä oli illallispaikka suomalais-zontan kotona. Ja voitte kuvitella mikä määrä busseja oli Messukeskuksen pihalla kun juhlapukuiset osallistujat tekivät lähtöä koteihin jotka olivat 50 kilometrin säteellä Helsingistä.
Kotivierailu oli mahtava menestys, kaiken hyvän asiaohjelman lisäksi. Convention onnistui todella hyvin, sitä vieläkin kansainvälisissä Zonta-tapaamisissa muistellaan. Monet osallistujat olivat ottaneet Suomeen talvitakin mukaan ja helle olikin yli 30-asteinen, myös Messukeskuksessa jossa ilmastointilaitteet eivät pelanneet aivan odotetusti. Kylmää vettä jaettiin väliajoilla!
Helsingin Convention tuotti vielä oikein mukavan voitonkin, joka jaettiin sekä kansainvälisiin että kotimaisiin palveluprojekteihin.
Organisointikyvyiltään maailman luokkaa olevalta Kata Jouhkilta riitti aikaa moneen. Hän oli kaikissa mahdollisissa vastuutehtävissä Zonta-järjestössä ja partiossa. Hän perusti naismetsänhoitajien yhdistyksen ja sen lisäksi hänellä oli vastuut sekä operatiivisessa että strategisessa työssä Thomestossa, josta hän ei jäänyt eläkkeelle. Hänellä oli myös jo opiskeluaikoina tavattu puoliso Leo ja neljä lasta.
Kiitos Kata monikymmenvuotisesta kannustuksestasi!
Terttu Isohanni, Zonta-kerho Helsinki II