Helsinki IV -kerholla oli lokakuisena keskiviikkona upea kirjallisuusilta WSOY:n tiloissa. Keskeinen osa tilaisuutta oli kustannustoimittaja, Eeva Kilpi -tutkijan Anna-Riikka Carlsonin esitelmä kirjailijan elämästä ja hänen tuotannostaan sekä Anna-Riikan ja Eevan vuosia kestäneestä yhteydestä.
Kirjailija Anna-Riikka Carlson.
Kuva: Anna Lauttamus-Kauppila
Karjalaisevakosta kasvoi kirjailija
Eeva Kilpi syntyi 1928 Laatokan Karjalassa Hiitolassa helmikuussa 1928 ja kuoli 98- vuotiaana espoolaisessa hoitokodissa kesällä 2026. Karjalaan, lapsuus- ja nuoruusmaisemiinsa, Eeva ikävöi koko ikänsä. Täysipäiväiseksi kirjailijaksi hän ryhtyi vuonna 1959.
Eeva Kilpi julkaisi kaikkiaan 32 teosta, ja koko tuotantonsa ajan hän noudatti tiettyä ydintematiikkaa, joihin kuuluivat naiset, tasa-arvo ja luontoarvot.
Anna-Riikka Carlson tutustui Eeva Kilpeen kustannustoimittajana. Aluksi oli siis kyse ammatillisesta yhteydenpidosta, joka myöhemmin kehittyi syväksi ystävyydeksi.
Kuva: © Hanna Weselius / WSOY
Vuonna 2024 ilmestyi Anna-Riikka Carlsonin teos “Rakas Eeva Kilpi – nämä juhlat jatkuvat vielä” – kirjan nimi on Eevan keksimä. Kirjasta tehtyä näytelmää esitetään vielä maaliskuussa 2027 Kansallisteatterissa.
Anna-Riikan tarkoituksena oli kirjoittaa Eevasta perinteitä rikkova elämäkerta, koska tavanomaisen elämäkerran julkaisemisesta kirjailija oli jyrkästi kieltäytynyt. Kesken kirjoitustyön löytyi kuitenkin valtava määrä uutta materiaalia: Eeva oli kirjoittanut peräti 83 vuoden ajan päiväkirjoja ja säästänyt muutenkin lähes kaiken ”paperisilpun” elokuvalipuista lähettien saatteisiin ja tulevan aviomiehen lappuselle kirjoittamaan tutustumistoiveeseen.
Eeva kirjoitti paljon ja aina käsin
Tapiolan kodista erilaisia vihkoja ja kansiota löytyi aluksi 20 isoa laatikollista ja myöhemmin vielä lisää. Ei muuta kuin uuteen urakkaan, jonka parissa Anna-Riikka käyttää kaikkiaan kolme vuotta. Eevan poika Jukka Kilpi on ollut suurena apuna tekstin ja aineiston läpikäymisessä.
Anna-Riikka Carlsonin mukaan Eeva Kilpi kirjoitti aina käsin. Illan aikana meille esiteltiinkin eri vuosikymmeniltä lukuisia vihkoja ja kansioita, jotka olivat täynnä tekstiä. Päiväkirjat olivat Eevan uskottuja, ja hän nimesi ne usein ystävikseen, kuten harmaakantisen vihkon ”Kaarinaksi”.
Eeva Kilven julkaistuun tuotantoon nähden hänen päiväkirjansa edustavat eräänlaista rinnakkaista maailmaa. Niissä näkyy myös ihmiselle tyypillinen mielipiteiden kehitys ja vaihtelu elämän eri vaiheissa ja tilanteissa, esimerkiksi rakkaudesta Eeva Kilven näkemykset saattoivat paljonkin vaihdella vuosien varrella.
Anna-Riikka Carlsonilta on tulossa Eevan päiväkirjojen pohjalta tehtävä kaksiosainen suurteos: Ensimmäinen osa on tarkoitus julkaista ensi vuoden syksyllä, ja se käsittelee aikaa vuoteen 1978. Toinen osa kirjailijan loppuvuosikymmenistä ilmestynee vuonna 2028.
Päiväkirjoja tutkiessaan ja niistä kirjoittaessaan Anna-Riikka on joutunut tutustumaan mm. historiankirjoituksen etiikkaan. Ei ole aivan yksinkertaista esimerkiksi päättää, tulevatko julkaistavaan teokseen myös mahdolliset riitojen kuvaukset ja kuka päiväkirjoissa mainituista henkilöistä esitellään koko nimellä ja kuka vain etunimellä.
Ihana ja hankala Eeva
Kirjallisuusillassamme Anna-Riikka Carlson puhui Eeva Kilvestä hyvin lämpimästi ja korosti, että ihmisenä Eeva oli ystävilleen ja lukijoille aina empaattinen, mutta saattoi toisinaan olla läheisilleen hyvinkin hankala ja räiskyvä. Todella kiinnostava persoona kaikkiaan siis.
Parhaat kiitokset erinomaisesta illasta WSOY:lle ja tapahtuman Zonta-puuhanaiselle Anja Rouhiaiselle.
Teksti: Liisa Uotila ja Anna Lauttamus-Kauppila, Helsinki IV
Uutisen yläkuva: Maisema Karjalasta, © Egor Myznik / Unplush