ZONTA 100 -SOMEKAMPANJA MARRASKUU 2019 MATERIAALI, SOMEPÄIVITYKSET
Teema: Turvallinen, väkivallaton elämä kaikille naisille
Postausmalleja marraskuun materiaalin tueksi
Zonta-kerho Iisalmi. Savonia ammattikorkeakoulu/sosionomiopiskelijat Elisa Puranen, Noora Polvi, Kati Ahomaa.
Hyödynnetään somea laajasti: Instagram, Facebook, Twitter, jne. Somepäivitysten lisäksi materiaalia voi hyödyntää myös muiden keskustelunavausten pohjana. Materiaaleja voi käyttää sellaisenaan tai muokata tarpeiden mukaan esimerkiksi tiivistetymmäksi. Materiaalin linkkejä (videot, uutiset, ym.) on hyvä jakaa esimerkiksi Facebookissa ja Twitterissä tekstien lisäksi.
Toivomme, että keskustelette kerhoissa aiheista esimerkiksi materiaalista löytyvien keskustelu/pohdinta osioiden kautta. Myös materiaalin videolinkit ovat hyviä keskustelun herättelyyn.
VIIKKO 1
Tyttöjen sukuelinten silpominen
Maailmassa on tällä hetkellä arviolta yli 200 miljoonaa silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista. Tytön ympärileikkauksella (sukuelinten silpomisella) tarkoitetaan kaikkia kulttuurisista tai muista ei-hoidollisista syistä tehtäviä toimenpiteitä, joihin liittyy ulkoisten sukuelinten osittainen tai täydellinen poistaminen tai niiden vahingoittaminen muulla tavalla. Perinne elää monissa Afrikan maissa, mutta myös joissain Lähi-idän ja Aasian maissa. Syyt tyttöjen sukuelinten silpomiseen vaihtelevat kulttuurista ja alueesta toiseen ja usein silpomista perustellaan sosiaalisilla, kulttuurisilla tai esteettisillä syillä. Tyttöjen silpominen ei kuulu minkään uskonnon oppeihin ja sitä on harjoitettu jo ennen kristinuskon ja islaminuskon syntyä. Sukuelinten silpomisia tehdään niin kristittyjen, juutalaisten, muslimien kuin animistienkin keskuudessa niillä alueilla, joilla tapa on yleinen. Tyttöjen ympärileikkausikä vaihtelee eri alueilla ja eri etnisissä ryhmissä. Toimenpide voidaan tehdä vauvaiästä teini-ikään, ennen avioliittoa, ensimmäisen raskauden aikana tai vasta synnytyksen jälkeen. Useimmiten se tehdään ennen 15 vuoden ikää. Ympärileikkaamiseen käytetään veitsiä, saksia, lasinpaloja tai parranajokoneen teriä. Maaseudun kylissä usein vanhemmat naiset tai perinteiset kätilöt toimivat ympärileikkaajina. Perinteisesti toteutetuissa leikkauksissa ei yleensä käytetä puudutusta eikä steriilejä välineitä. Kaupungeissa varakkaammat perheet voivat viedä tyttärensä leikattaviksi sairaalaolosuhteisiin. (THL, Lastensuojelun käsikirja, https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/pahoinpitely-ja-seksuaalinen-hyvaksikaytto/tyttojen-ymparileikkaus
Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut ympärileikkaukset neljään eri pääryhmään:
| Tyyppi I | Klitoriksen ja/tai klitoriksen hupun osittainen tai täydellinen poistaminen |
| Tyyppi II | Klitoriksen sekä pienten häpyhuulten osittainen tai täydellinen poistaminen. Isot häpyhuulet saatetaan samalla typistää. |
| Tyyppi III | Pienten ja/tai suurten häpyhuulten typistäminen ja typistettyjen häpyhuulten yhteen liittäminen niin, että virtsan ja kuukautisveren poistumiseksi jätetään pieni aukko. Klitoris saatetaan joko poistaa tai jättää emätinaukkoa kaventavan tai ahtauttavan ”kannen” alle. |
| Tyyppi IV | Kaikki muut naisen sukuelimiä vahingoittavat toimenpiteet, jotka tehdään ei-hoidollisista syistä. Näitä ovat esimerkiksi pistäminen, lävistäminen, viiltäminen, raapiminen ja kuumalla raudalla polttaminen. |
Sukuelinten silpomisen taustalla olevia tekijöitä
Ymmärtämällä syitä, jotka ylläpitävät tyttöjen ja naisten silpomisperinnettä, pystytään tehokkaimmin vaikuttamaan julman tavan lopettamiseen. Tyttöjen silpominen on ikivanha perinne, jonka lähtökohtana voidaan pitää vanhempien tarvetta suojella lasta ja liittää tyttö omaan kulttuuriinsa. Tyttöjen sukuelinten silpominen lisää sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ylläpitää kulttuurista identiteettiä. Pelko, että silpomaton tytär joutuu kulttuurisiin tai sosiaalisiin ongelmiin, häpeään tai syrjinnän kohteeksi, on niin suuri, että se ylittää silpomisesta aiheutuvien fyysisten ja psyykkisten haittojen pelon. Monissa perinnettä harjoittavissa yhteisöissä tytön silpominen nähdään välttämättömänä osana tytön kasvatusta, jonka avulla valmistetaan tyttö aikuisuuteen ja avioliittoon. Silpominen, ja sen ympärille järjestetty seremonia ovat tärkeä siirtymäriitti tytöstä naiseksi. Useissa yhteisöissä silpomisen ajatellaan olevan ehtona naimisiin pääsylle. Silpominen voi toimia myös naiseuden symbolina, sillä klitoris ja häpyhuulet nähdään joissain yhteisöissä likaisina ruumiinosina, joiden poistaminen tekee naisesta puhtaan ja kauniin. Silpomisen ajatellaan joissain kulttuureissa myös lisäävän hedelmällisyyttä. Kiinni ommeltuja sukuelimiä pidetään myös hygieenisinä ja suojaavan paremmin tarttuvilta taudeilta. Monissa yhteisöissä ajatellaan, että tyttöjen sukuelinten silpomisen avulla voidaan hallita naisen libidoa ja näin varmistaa, että tyttö pysyy neitsyenä avioliittoon asti sekä avioliitossa uskollisena puolisolleen. Silpomisen ajatellaan hillitsevän naisen seksuaalisuutta ja lisäävän miehen seksuaalista nautintoa. Äidit, isoäidit ja vanhemmat sukulaisnaiset vaikuttavat voimakkaimmin päätökseen tytön silpomisesta. Myös kylän vanhimmat, päälliköt, uskonnolliset johtajat ja terveydenhuollon edustajat saattavat pitää yllä julmaa perinnettä. (STM, http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161355/J_01_Tyttojen_ja_naisten_sukuelinten_silpominen_V.pdf)
Silpomisen vaikutukset naisten terveyteen ja hyvinvointiin
Tyttöjen ja naisten silpomisesta aiheutuu monenlaisia terveysongelmia. Koska silpomisessa poistetaan tervettä kudosta, se johtaa yleensä sukuelinten normaalin, fysiologisen toiminnan vaikeutumiseen. Välittömiä silpomisen terveyshaittoja ovat voimakas kipu ja kipushokki sekä verenvuoto, joka voi johtaa vuotoshokkiin ja kuolemaan. Silpomisesta voi aiheutua myös erilaisia tulehduksia, kuten haavatulehdus, virtsatietulehdus, lantion alueen tulehdukset sekä yleisinfektio. Seurauksena voi olla virtsaamisongelmia, ongelmia haavan paranemisessa ja muiden elimien vaurioitumista. Kun tyttöä pidetään kiinni toimenpiteen ajan seurauksena voi olla luunmurtumia ja jäsenten sijoiltaanmenoja. Silpomisen pitkäaikaisia terveyshaittoja ovat kuukautiskivut, virtsaamisongelmat, virtsanpidätyskyvyttömyys, virtsaamiskivut, ulosteenpidätyskyvyttömyys ja krooniset infektiot. Emättimen ongelmat, kuten vuoto, kutina ja infektiot, ovat tyypillisiä silpomisen läpikäyneillä naisilla. Silpominen voi aiheuttaa hedelmättömyyttä ja yhdyntäkipuja. Varsinkin tyypin 3 silpomisen läpikäyneillä naisilla yhdyntä voi olla mahdoton liian pienen emätinaukon takia. Silpomisen aiheuttama post-traumaattinen stressireaktio, kipu ja pelko, jota tyttö on kokenut silpomisen yhteydessä, voivat aktivoitua seksuaalisen kanssakäymisen yhteydessä. Sukuelinten silpominen myös vähentää naisen seksuaalista nautintoa sekä seksuaalista halukkuutta. Osalle silpomisen kokeneista naisista kehittyy negatiivinen kehonkuva, ja he saattavat hävetä leikattuja sukuelimiään. (STM, http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161355/J_01_Tyttojen_ja_naisten_sukuelinten_silpominen_V.pdf)
Silpomisen läpikäyneiden naisten raskauden ja synnytyksen aikainen seuranta voi olla hankalaa gynekologisen tutkimisen mahdottomuuden vuoksi. Ponnistusvaiheen pitkittyminen, sektiot, repeämät sekä synnytyksen jälkeiset verenvuodot ovat silpomisen läpikäyneillä muita yleisempiä. Silpomisen läpikäynyt voi myös kärsiä voimakkaasta synnytyspelosta. (STM http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161355/J_01_Tyttojen_ja_naisten_sukuelinten_silpominen_V.pdf)
Sukuelinten silpomiseen liittyy myös psykologisia haittavaikutuksia ja mielenterveyden ongelmia, sillä silpomistapahtumassa koettu kipu, shokki sekä fyysinen voiman käyttö ovat tytölle traumaattinen kokemus. Välittömiä psykologisia haittoja silpomisesta ovat pelko ja stressi. Pitkäaikaisia psykologisia silpomiseen liittyviä ongelmia ovat posttraumaattinen stressireaktio, painajaiset ja unettomuus. Silpomisesta voi seurata myös syömishäiriöitä, kognitiivisia häiriöitä ja matalaa itsetuntoa. Silpomisesta aiheutuvia fyysisiä oireita voidaan helpottaa avaus- ja korjausleikkauksella. Avausleikkauksella tarkoitetaan leikkausta, jossa silpomisen yhteydessä kiinni ommellut häpyhuulet leikataan erilleen niin, että virtsaputken suu ja mahdollisesti jäljellä oleva klitoriksen huppu paljastuvat. Joidenkin tutkimusten mukaan korjausleikkauksilla saataisiin parannettua silvotun naisen seksuaalista toimintakykyä, vähennettyä sukupuolielinten ja/tai lantion alueen kiputiloja ja yhdyntäkipuja sekä virtsaamiseen ja kuukautisiin liittyviä ongelmia, mutta leikkauksiin liittyy myös komplikaatioiden riski. WHO ei suosittele korjausleikkauksia niitä koskevan tutkimusnäytön puutteen vuoksi. (STM, http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161355/J_01_Tyttojen_ja_naisten_sukuelinten_silpominen_V.pdf
Silpominen on ihmisoikeusrikos
Kansainvälisen muuttoliikkeen seurauksena tyttöjen silpomisesta on tullut ajankohtainen asia myös teollistuneissa Länsimaissa. Todennäköisyys, että tyttö joutuu ympärileikkauksen kohteeksi tulee ottaa huomioon kaikkien niiden maahanmuuttajaryhmien kohdalla, joiden lähtömaissa tapaa on harjoitettu. Vastuu tytön ympärileikkausasian puheeksi ottamisesta ja ennaltaehkäisystä on kaikilla lapsiperheiden kanssa työskentelevillä. Tyttöjen ja naisten silpominen ilmentää syvään juurtunutta sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja loukkaa monia ihmisoikeuksia. YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta, ja sopimukseen sitoutuneilla valtioilla on velvollisuus toimia lapsille vahingollisten perinteisten tapojen poistamiseksi. Suomessa tyttöjen ympärileikkaus kaikissa muodoissaan on pahoinpitelyrikoksena rangaistava teko, josta voi saada teon törkeysasteesta riippuen jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen. Mikäli herää epäily, että tytön ympärileikkausta suunnitellaan, täyttyy lastensuojelulaki 25 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus lastensuojeluun. Lastensuojeluilmoitus pitää tehdä myös, mikäli havaitaan tai epäillään, että ympärileikkaus on jo tehty. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (Finlex) & Lastensuojelulaki 25 § 3 momentti (Finlex)Lastensuojelulaki 25 § (Finlex)
Toimintaohjelma sukuelinten silpomisen estämisen
Suomessa silpomisperinnettä harjoittavista maista lähtöisin olevia naisia ja tyttöjä arvioidaan olevan noin 38 000. Silpomisen läpikäyneiden määrää ei tiedetä, sillä terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten on vaikea ottaa aihetta puheeksi sen sensitiivisyyden ja kulttuurisidonnaisuuden takia. On arvioutu, että ympärileikattuja naisia on Suomessa noin 10 000, ja silpomisen riskissä on noin 650–3 080 tyttöä. Suomessa tyttöjen sukuelinten silpomista on pyritty estämään 1990-luvun alusta alkaen muun muassa tiedottamalla aiheesta perinnettä harjoittavista maista lähtöisin olevien yhteisöjen jäseniä sekä maahanmuuttajia kohtaavia ammattilaisia. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi tänä vuonna (2019) toimintaohjelman tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen estämiseksi. Toimintaohjelmalla pyritään jatkamaan käytäntöjä, joita Suomessa on jo toteutettu silpomisen estämiseksi, ja kehittämään uusia keinoja muun muassa silpomisen läpikäyneiden auttamiseksi. Toimintaohjelman tarkoitus on ammattilaisten tiedon lisääminen ja osaamisen ylläpitäminen sekä tiedonvälitys silpomisriskissä oleville ryhmille. Lisäksi toimintaohjelma sisältää hyödyllistä tietoa päättäjille, koulutus- ja tutkimusorganisaatioille sekä järjestöille, joiden tulee osallistua omalta osaltaan silpomisen estämiseen sekä silpomisen läpikäyneiden hyvinvoinnin edistämiseen. Julman tavan poiskitkemisessä on edistytty, sillä tyttöjen ja naisten silpominen on vähentynyt viimeisten 30 vuoden aikana. Nuorella tytöllä on tänä päivänä kolmanneksen pienempi todennäköisyys joutua silvotuksi kuin 30 vuotta sitten. Vanhempien korkea koulutustaso, äidin työssäkäynti ja kaupungissa asuminen ovat tutkimusten mukaan tekijöitä, jotka suojaavat tyttöjä sukuelinten silpomiselta. Seksuaalikasvatuksessa tulisi myös huomioida poikien ja miesten rooli ja heidän asenteensa silpomiseen sekä tarjota heille tietoa silpomisen vaikutuksista naisen elämään ja kykyyn nauttia seksistä. Aihetta pidetään esillä myös siten, että 6.2. vietetään kansainvälistä tyttöjen ympärileikkauksen vastaista päivää. (STM 2019, http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161355/J_01_Tyttojen_ja_naisten_sukuelinten_silpominen_V.pdf
Zontat toimii
Zontat vaikuttavat maailmanlaajuisesti edistäen naisten ja tyttöjen voimaantumista ja suojaa heidän ihmisoikeuksiaan. YK:n jäsenmaat sopivat syyskuussa 2015 New Yorkin huippukokouksessa kestävän kehityksen tavoitteista ja edistämisestä vuoteen 2030 asti. Ohjelman tavoitteena on äärimmäisen köyhyyden poistaminen ja kestävän kehityksen turvaaminen. Zonta International keskittyy ensisijaisesti tavoite 5:een. Tavoite 5 pyrkii
saavuttamaan sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia. Tavoitteena on lopettaa tyttöihin ja naisiin kohdistuva syrjintä, väkivalta ja haitalliset käytännöt, kuten lapsiavioliitot ja naisten sukupuolielinten silpominen sekä edistää seksuaali- ja lisääntymisterveyttä. (https://zonta.fi/iisalmi/vaikuttaminen/)
Zonta-kerho Oulu II piti 6.2.2018 kokouksen, jonka erityisvieraana oli asiantuntija Solomie Teshome Ihmisoikeusliitosta. Kokouksen aiheena oli tyttöjen ja naisten ympärileikkaus.
Naisten kokemuksia
Etiopialainen Bezunesh Lombebo, 26, ympärileikattiin kymmenvuotiaana. Kun hän oli kärsinyt kivun ja kauhun yhä uudelleen ensin aviovuoteessa ja sitten synnyttäessään poikaansa, mitta tuli täyteen. – Teen kaikkeni, että tämä hirveä perinne saadaan loppumaan. https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ymparileikatun_naisen_tarina
Nanou Konate, 42, ympärileikattiin kahdeksanvuotiaana kotimaassaan Guineassa, Länsi-Afrikassa. Suomessa viisi vuotta asunut nainen ei antaisi ympärileikata itseään, jos saisi nyt valita. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000705158.html
VIIKKO 2
Seksuaalinen häirintä
Naisten kokema seksuaalinen häirintä on ollut maailman laajuinen puheenaihe syksystä 2017 lähtien. Monia naisia kipeästi koskettava aihe nousi esiin, kun amerikkalainen näyttelijä Ashley Judd julkaisi tviitin, jossa hän syytti elokuvatuottaja Harvey Weinsteinia seksuaalisesta ahdistelusta. Varsinainen kampanja aiheesta tuli, kun näyttelijä Alyssa Milano kehotti tviitillään seksuaalista ahdistelua kokeneita naisia ja miehiä vastaamaan hänen tviittiinsä ”me too”, eli minä myös. Kahden vuorokauden kuluessa hashtagia oli käytetty Twitterin mukaan lähes miljoona kertaa. Facebookissa päivityksiä, kommentteja ja reaktioita oli samassa ajassa 12 miljoonaa 4,7 miljoonalta eri käyttäjältä. Päivitykset osoittavat, että kaikenikäiset ja -näköiset naiset kaikista sosiaaliryhmistä ovat kokeneet seksuaalista häirintää. (https://yle.fi/uutiset/3-10048821)
Me too -kampanja toi esille sen miten yleistä seksuaalinen häirintä on. Vuoden 2017 tasa-arvo barometrin mukaan yli puolet nuorista naisista on kohdannut seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana. Kaiken kaikkiaan 38 prosenttia naisista ja 17 prosenttia miehistä on kokenut seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana. Yleisimmät häirinnän muodot olivat kaksimieliset vitsit ja härskit puheet sekä asiattomat vartaloon ja seksuaalisuuteen kohdistuvat huomautukset. Fyysisistä lähentelyä oli kokenut 15 prosenttia naisista ja kuusi prosenttia miehistä. Moni seksuaalisen ahdistelun uhriksi joutunut häpeää ja pelkää eikä siksi kerro ahdistelusta. (https://yle.fi/uutiset/3-10256363)
Mitä on seksuaalinen häirintä?
Seksuaalinen häirintä on tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää. Tasa-arvolaissa määritellään, että häirintä voi olla sanallista, sanatonta tai fyysistä ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. (https://www.riku.fi/fi/riku-lehti/riku-lehti+12018/metoo+seksuaalinen+hairinta+ja+laki/)
Seksuaalinen häirintä kohdistuu yksilön henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja siten se on verrattavissa mihin hyvänsä väkivaltaan. Seksuaalinen häirintä loukkaa myös seksuaalista itsemääräämisoikeutta, johon jokaisella, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta, on oikeus. Jokaisella on oikeus itse päättää omasta seksuaalisesta käyttäytymisestään; kenen kanssa ja millä tavalla haluaa olla seksuaalisessa kanssakäymisessä. (Aaltonen, 2012, 133.) Seksuaalista häirintää on mm. sukupuolisesti vihjailevat eleet ja ilmeet, nimittely, härskit puheet ja kaksimieliset vitsit, vartaloa, yksityiselämää tai pukeutumista koskevat huomautukset, pornoaineiston esillä pitäminen, seksuaalisesti virittäytyneet kirjeet, sähköpostit, tekstiviestit tai puhelinsoitot, fyysinen koskettelu sekä sukupuolista kanssakäymistä koskevat ehdotukset ja vaatimukset. Seksuaaliseksi häirinnäksi voidaan myös määritellä käyttäytyminen, joka loukkaa henkilön seksuaalista identiteettiä tai seksuaalisen vähemmistön identiteettiä. Seksuaalinen häirintä naamioidaan usein flirttiin tai huumoriin, mikä tekee siihen puuttumisesta vaikeaa. (Vilkka 2011, 35 & Aaltonen 2012, 84-101)
Suomessa laki kieltää seksuaalisen häirinnän
Seksuaaliseen ahdisteluun on vaikea puuttua, vaikka Suomessa seksuaalinen häirintä kriminalisoitiin vuonna 2014. Ongelma on siinä, että laissa häirinnäksi määritellään vain koskettelu. Sanallista häirintää kokeneen on haettava oikeutta kunnianloukkauksena. Jos häirintä tapahtuu työpaikalla, asiaa käsitellään pikemminkin työpaikkakiusaamisena kuin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikkomisena. (https://kouvolansanomat.fi/uutiset/lahella/d640654a-fa38-46be-8c82-993a39315fd8)
Vaikka seksuaalinen häirintä on lain mukaan rikos, häirinnän uhri ottaa harvoin yhteyttä viranomaisiin. Syitä siihen, miksi seksuaalisesta häirinnästä vaietaan ovat pelko ja häpeä sekä se, että uhri syyttää itseään tapahtuneesta. Häpeä ja salailu mahdollistaa sen, että häiritsijä voi jatkaa toimintaansa. Salailun lopettaminen, seksuaalisen häirinnän nimeäminen, kokemuksista puhuminen sekä tapahtuneen läpikäyminen avaavat mahdollisuuksia hämmentävien tunteiden läpikäymiseen ja itsensä puolustamiseen vastaavissa tilanteissa tulevaisuudessa. (Vilkka 2011, 101).
Suomessa laki siis ainakin osittain suojaa naisia seksuaaliselta häirinnältä. Muualla maailmassa on lähes 235 miljoonaa työssä käyvää naista, joita mikään laki ei suojaa seksuaaliselta häirinnältä työpaikalla. Kalifornian yliopiston vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan YK:n 193 jäsenmaasta 68:ssa maassa ei ole lakia, joka kieltäisi seksuaalisen häirinnän työpaikalla. Näihin maihin kuuluvat mm. Venäjä, monet Aasian ja Lähi-idän maat sekä Afrikan pohjoisosien maat. (https://www.maailma.net/uutiset/tutkimus-yli-kolmannes-maista-ei-kiella-seksuaalista-hairintaa-tyopaikalla)
Seksuaalisen häirinnän vaikutus
Seksuaalisen häirinnän kohde kokee usein pelkoa, nöyryytystä, vihaa, masennusta ja ahdistusta. Häirinnän kohde saattaa kokea myös fyysisiä oireita kuten päänsärkyä, vatsakipu, keskittymiskyvyn puutetta, hermostuneisuutta ja unettomuutta. Seksuaalinen häirintä voi aiheuttaa häirinnän kohteelle omanarvontunnon ja itseluottamuksen huononemista, oman hyvinvoinnin ja jaksamisen heikkenemistä, vetäytymistä sosiaalisista tilanteista tai päihteiden käyttöä. Seksuaalinen häirintä vaikuttaa usein myös uhrin ihmissuhteisiin ja seksuaalisuuteen. (Vilkka 2011, 100 & Aatonen 2012, 90.)
Vakavimmillaan häirintä voi muuttua seksuaaliseksi väkivallaksi ja rikokseksi. Suomessa seksuaalirikokset, raiskaukset ja hyväksikäytöt, ovat viime vuosina lisääntyneet. Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (Krimo) julkaisemasta Rikollisuustilanne 2017 -vuositutkimuksesta käy ilmi, että Poliisin tietoon tulleiden raiskausten määrä on lisääntynyt noin puolitoistakertaisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. Törkeiden raiskausten määrä kasvoi vuoden 2015 jälkeen huomattavasti. (https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/701185-torkeiden-raiskausten-maara-nayttaa-kasvaneen-suomessa-tata-tutkijat-arvelevat)
Huolestuttavaa on myös, että seksuaalisesta väkivallasta on TV-sarjoissa ja elokuvissa tullut arkipäivää ja viihdettä. Esimerkiksi hittisarja Game of Thronesissa oli vuoteen 2015 mennessä raiskattu 50 kertaa. Myös monissa muissa suosituissa sarjoissa käytetään seksuaalista väkivaltaa kerronnassa. (https://yle.fi/uutiset/3-9929350)
Yhteiskuntamme on 1990-luvulta lähtien pornoistunut. Pornoistuminen tarkoittaa pornon entistä suurempaa näkyvyyttä valtakulttuurissa, TV-kanavilla ja internetissä. Internet on muuttanut pornon tuotantoa ja tuonut pornon kaikkien, myös lasten ja nuorten, ulottuville. Lisäksi pornografinen esitystyyli ja pornahtavat poseeraukset ovat levinneet populaarikulttuurin eri osa-alueille kuten mainoksiin, musiikkiin, elokuviin, urheiluun, aikakaus- ja iltapäivälehtiin. Median pornoistuminen esineellistää naisia sekä lisää tyttöjen ja naisten joutumista seksuaalisen häirinnän kohteeksi. (Vilkka 2011, 108–108).
Lasten ja nuorten seksuaalinen häirintä on yleistä
Pelastakaa Lapset ry selvitti vuonna 2018 lasten kokemaa seksuaalista häirintää ja siihen liittyvää kiusaamista. Kyselyn, johon osallistui 3210 yläkoululaista ja lukiolaista, mukaan seksuaalinen häirintä digitaalisessa mediassa on yleistä. Selvitykseen osallistuneista lapsista ja nuorista yli 30 % on viimeisen vuoden aikana nähnyt toisten lasten ja nuorten tekemää seksuaalista häirintää. Tulosten mukaan seksuaalinen häirintä kohdistuu enemmän tyttöihin kuin poikiin. Häpeä on merkittävin syy siihen, miksi lapset ja nuoret eivät kerro seksuaalisesta häirinnästä aikuisille. (https://www.pelastakaalapset.fi/uutiset/selvitys-lapset-ja-nuoret-kokevat-seksuaalista-hairintaa-ja-siihen-liittyvaa-kiusaamista-digitaalisessa-mediassa/)
Me too -kampanjan vaikutus
YLE:n teettämän kyselyn mukaan puolet suomalaisista on sitä mieltä, että Me too -kamppanjan vaikutukset ovat olleet myönteisiä. Kampanjan myötä seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta on alettu keskustella, ja moni on rohkaistunut kertomaan kipeistä kokemuksista. Kampanjan myötä monet työpaikat ja oppilaitokset ovat laatineet tai tarkentaneet ohjeita seksuaalisen häirinnän estämiseksi. Erilaisia oppaita aiheesta ovat laatineet mm. Tehy, Opetushallitus ja Akava. (https://yle.fi/uutiset/3-10286220)
ZONTA TOIMINTA
Maailmanlaajuinen Zonta says NO -kampanja vastustaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tähän kamppanjaan sekä Me too kamppanjaan liittyen Hiidenveden Zonta-kerho teki vuonna 2017 We too (myös me) kampanjan, jossa kerhon jäsenet jakoivat omia kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä. (https://zonta.fi/hiidenvesi/wp-content/uploads/sites/22/2017/11/LU91_S8_seksuaalista-h%C3%A4irint%C3%A4%C3%A4.pdf)
Zonta-järjestö korostaa digitaalisen häirinnän haitallisuutta. Zonta International Piirin 20 ry antoi aiheeseen liittyvän julkilausuman 6.10.2018 Tuusulan piirikokouksessa. Piirikokouksen teema korosti toisten ihmisten huomioonottamista ja ystävällistä, kunnioittavaa kohtaamista kaikessa toiminnassa. Lapsia ja nuoria tulee opastaa digitaalisten laitteiden suomien mahdollisuuksien ja hyväksyttävien sisältöjen käyttöön, sekä varoittaa heitä niiden käyttöön liittyvistä vaaroista kuten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Järjestö haluaa Kansainvälisenä tyttöjen päivänä 11.10. ja kansainvälisenä lapsen oikeuksien päivän 20.11. kiinnittää huomiota digitaalisen häirinnän haitallisuuteen ja jokaisen yksilön vastuullisuuteen digivälineiden käytössä. (https://zonta.fi/zonta-jarjesto-korostaa-digitaalisen-hairinnan-haitallisuutta-piirikokouksen-julkilausuma-6-10-2018/)
KESKUSTELUN AIHEITA
Oletko koskaan muuttanut pukeutumistasi tai käyttäytymistäsi sen takia, että joku on kommentoinut niitä häiritsevällä tavalla?
Oletko kokenut elämäsi aikana seksuaalista häirintää? Oletko kertonut asiasta kenellekään?
Mikä saa meidät vaikenemaan kohtaamastamme seksuaalisesta häirinnästä?
Miten voisimme tehdä seksuaalisestä häirinnästä puhumisesta helpompaa?
Mitä mieltä olet Me too-kampanjasta?
KESKUSTELUA SIITÄ MITEN TOIMISIT SEURAAVISSA TILANTEISSA
On helteinen päivä, olet pukeutunut lyhyeen hellemekkoon ja istut bussissa. Viereesi istuu humalainen mies, joka ensin tuijottaa sinua intensiivisesti ja laittaa sitten käden reidellesi. Miten tilanteessa kannattaa toimia? Miltä tilanne sinusta tuntuu?
Olet menossa kirjastoon. Kirjaston pihalla on joukko nuoria poikia. Poikien ohi kulkee nuori tyttö, joka on pukeutunut pieneen toppiin ja minihameeseen. Pojat huutavat tytön perään: ”Vitun huora!”. Mitä teet? Miltä tilanne sinusta tuntuu?
Olet lavatansseissa. Komea mies on hakenut sinua tanssiin. Mies tanssii hyvin. Kesken tanssin hän puristaa sinua takapuolesta ja iskee silmää. Ja jatkaa sitten tanssia ”muina miehinä”. Mitä teet? Miltä tilanne sinusta tuntuu?
Olet sijaisopettaja alakoulussa, pidät juuri matematiikan oppituntia. Pari oppilasta käyttäytyy koko oppitunnin hyvin häiritsevästi. Oppitunnin jälkeen otat heidät puhutteluun ja sanot, että he saavat jäädä koulun jälkeen tekemään valvotusti matematiikan tehtäviä. Toinen oppilaista vastaa: ”Vitun lesbo-huora, ei varmaan jäädä!”. Mitä teet? Miltä tilanne sinusta tuntuu?
Olette työporukan kanssa viettämässä pikkujoulua. Uusi kollega flirtailee sinulle illan mittaan. Taksijonossa puhelimesi piippaa ja kollegalta on tullut viesti: ”Hei! Olet tosi kaunis ja sinulla on ihanat rinnat! Tule meille jatkoille!”. Mitä teet? Miltä tilanne sinusta tuntuu?
KIRJALLISET LÄHTEET:
AALTONEN, Jussi 2012. Turvataitoja nuorille. Opas sukupuolisen häirinnän ja seksuaalisen väkivallan ehkäisyyn.
VILKKA, Hanna 2011. Seksuaalinen häirintä.
VIIKKO 3
TASA-ARVO, KOULUTUS JA TYÖ EDISTÄÄ NAISTEN HYVINVOINTIA JA TURVALLISUUTTA
Naiset ja miehet ovat yhtä arvokkaita, mutta varsinkin ennen miesten asema oli parempi kuin naisten. Siksi tasa-arvosta puhuttaessa puhutaan usein naisten aseman parantamisesta. Useissa kehitysmaissa naiset ja miehet ovat nykyäänkin epätasa-arvoisessa asemassa. Epätasa-arvo näkyy esimerkiksi siinä, miten tytöt pääsevät kouluun tai voivat käydä töissä kodin ulkopuolella. Naisten aseman parantaminen on tärkeää siksi, että naisten aseman parantaminen vaikuttaa moniin asioihin. Näitä asioita ovat esimerkiksi köyhyyden, nälän ja lasten kuolleisuuden väheneminen. Koulutuksella on merkittävä rooli naisten aseman parantamisessa. Hyvä koulutus tarkoittaa parempaa työpaikkaa, enemmän tuloja perheelle sekä mahdollisuutta vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. Huolimatta sukupuolten tasa-arvon positiivisesta vaikutuksesta yhteiskuntaan ja talouteen, ovat naiset globaalisti edelleen huonommassa asemassa työmarkkinoilla kuin miehet. Myöskään perhe-elämän aiheuttamat paineet työelämässä eivät jakaudu äitien ja isien kesken tasan vaan nämä paineet kasautuvat yleismaailmallisesti naisille ja naisvaltaisille aloille. https://verneri.net/selko/yhteiskunta/ihmisoikeudet/vuosituhattavoitteet/3-sukupuolten-valisen-tasa-arvon-edistaminen-ja-naisten-aseman-parantaminen/
Suomi on tasa-arvon edelläkävijä ja puolustaja
Suomi on yksi maailman johtavia maita tasa-arvon toteuttamisessa ja vaalimisessa. Naisten ja miesten tasa-arvoisten oikeuksien, osallistumismahdollisuuksien, taloudellisen aseman ja ruumiillisen koskemattomuuden takaamiseksi on pyritty vaikuttamaan esimerkiksi koulutuksen, työelämän, päätöksenteon sekä perhe- ja yksityiselämän kysymyksiin. Tasa-arvo on sosiaalinen innovaatio, joka on tuonut yhteiskuntaamme uudistumista ja vaurautta, kun sekä naisten että miesten panos on ollut yhteiskunnan käytettävissä. https://stm.fi/suomi-on-sukupuolten-tasa-arvon-edellakavija
Suomessa otettiin askeleita kohti naisten ja miesten tasa-arvoa jo ennen maamme itsenäistymistä. 1850-luvulla suomalaiset naisaktivistit toivat esille sen, miten tärkeää on kouluttaa tyttöjä. Ensimmäiset naisjärjestöt perustettiin 1880-luvulla, mikä vahvisti naisten oikeuksien puolustamista. Vuonna 1886 perustettiin ensimmäinen suomalainen yhteiskoulu, jossa opiskeli sekä poika että tyttöjä. Oikeuden opiskella ylipistossa naiset saivat vuonna 1901. Suomalaiset naiset saivat ensimmäisinä maailmassa täydet poliittiset oikeudet vuonna 1906. Vuonna 1926 säädettiin laki naisten kelpoisuudesta valtion virkoihin. Vuonna 1930 säädettiin uusi avioliittolaki, joka vapautti aviovaimon miehensä holhouksesta. Sotien aikana, miesten ollessa rintamalla, suomalaiset naiset pitivät Suomen rattaat käynnissä. Naiset työskentelivät tehtaissa, sairaaloissa ja pyörittivät maatiloja. Sotien jälkeen naiset eivät palanneetkaan kotiin, vaan jäivät työpaikoille. Naisten työssäkäynti yleistyi. https://stm.fi/suomi-on-sukupuolten-tasa-arvon-edellakavija
Tasa-arvo vahvistui 1960-80-luvuilla
1960-luvulla myös miehet ottivat aktiivisemmin osaa tasa-arvo keskusteluun. Erityisesti hoivavastuun jakaminen perheissä puhututti 60-luvun tasa-arvoaktiiveja. 1970-luvulla luotiinkin Suomen ensimmäinen vanhempainvapaajärjestelmä, ja pienten lasten päivähoidosta säädettiin lailla. Myös lisääntymis- ja seksuaalioikeudet olivat esillä 1970-luvulla, jolloin ihmissuhde- ja sukupuolikasvatus otettiin peruskoulun opetussuunnitelmaan, ehkäisypalvelut turvattiin lailla ja abortti sallittiin sosiaalisin syin. Seta (Seksuaalinen tasavertaisuus ry) perustettiin ja homoseksuaaliset teot eivät enää olleet rikoksia. Myös keskustelu naisiin kohdistuvasta väkivallasta voimistui ja ensimmäiset turvakodit perustettiin. Tasa-arvoasioiden neuvottelukunta perustettiin vuonna 1972. Yleisesti suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen, esimerkiksi sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien kehittäminen, hyödyttivät myös naisia ja edisti yhteiskunnan tasa-arvoa. Vuonna 1980 saatiin Suomeen ensimmäisen hallituksen tasa-arvo-ohjelma. Tasa-arvolaki, joka kielsi syrjinnän sukupuolen perusteella ja tuki tasa-arvoa työelämässä tuli voimaan vuonna 1987. https://stm.fi/suomi-on-sukupuolten-tasa-arvon-edellakavija Sukupuolten tasa-arvo on myös yksi Euroopan unionin tavoitteista. Lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja perussopimusten muutokset ovat osaltaan vahvistaneet tätä periaatetta ja sen toteutumista unionissa. Euroopan parlamentti on aina päättäväisesti puolustanut naisten ja miesten tasa-arvoa. http://www.europarl.europa.eu/factsheets/fi/sheet/59/naisten-ja-miesten-tasa-arvo
Suomessa tasa-arvo on toteutunut hyvin, mutta ei täydellisesti
Suomi on vuosisadan aikana päässyt tasa-arvoasioissa pitkälle. Naisia ja miehiä on lähes yhtä paljon työmarkkinoilla, naisten työllisyysaste on korkea, ja perheitä tuetaan työn ja perheen yhteensovittamisessa. 2000-luvulla keskustelu tasa-arvosta on monipuolistunut, teemoiksi ovat nousseet sukupuolistereotypioiden purku. Naisen ja miehet mallit ja roolit ovat monipuolistuneet. Vanhemmuus kuuluu sekä äideille että isille, ja sukupuolen kaksinapaisuudesta on päästy sukupuolen moninaisuuteen. Suomessa tuli voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki 2017. Lapsille taataan tasa-arvoiset edellytykset elämään kattavalla neuvolajärjestelmällä, oikeudella varhaiskasvatukseen, peruskouluun, kouluterveydenhuoltoon ja kouluruokaan. Sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeä suomalainen arvo. https://stm.fi/140-vuotta-tasa-arvotyota
Tasa-arvoinen maailma ei kuitenkaan ole valmis. Suomessa on vielä paljon epätasa-arvoa. Hoivavastuu ei jakaudu miesten ja naisten välillä riittävästi, eikä palkkatasa-arvoakaan ole saavutettu. Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen ongelma Suomessa. Suomessa ja maailmalla pitää tehdä työtä sukupuolten tasa-arvon puolesta entistä sinnikkäämmin ja näyttää esimerkkiä, jotta tasa-arvo toteutuu. https://stm.fi/suomi-on-sukupuolten-tasa-arvon-edellakavija
Lisääntynyt maahan muutto on tuonut uusia haasteita tasa-arvon toteutumiseen Suomessa. Viime vuosina Suomeen on tullut paljon maahanmuuttajia maista, joissa on erilaiset arvot ja normit kuin kantaväestöllä. Kesällä 2019 nousi mediassa puheenaiheeksi kunniaväkivalta. Suomessa elää monia maahanmuuttajaperheitä, joissa lasten, erityisesti tyttöjen, tekemisiä ja valintoja rajoitetaan vedoten perheen kunniaan. Tyttöjä ja nuoria naisia kontrolloidaan, heitä painostetaan naimisiin ja lähetetään kotimaahan ”oppimaan tavoille”. Ilmiö on laajempi kuin mitä Suomessa on ennen ymmärrettykään. Eikä naisten rajoittamisesta ja kontrolloinnista ole pitkä matka kunniaväkivaltaan. Ihmisten koskemattomuus ja tasa-arvo ovat suomalaisille tärkeitä arvoja. Naisten kontrollointi, alistaminen ja kunniaväkivalta eivät kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, eikä niitä pidä hyväksyä edes kulttuurisensitiivisyyteen vedoten. Suomalaisten viranomaisten pitäisi nykyistä paremmin pystyä tunnistamaan kunniaväkivallan merkkejä perheissä ja puuttua naisten kontrollointiin. Suomessa elää kymmeniä nuoria naisia, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotoaan kunniaväkivaltaa. Kunniaväkivalta myös työllistää poliisia entistä enemmän. https://yle.fi/uutiset/3-10778333
Tasa-arvon edistämisen teemoja
Suomessa tasa-arvoon on kiinnitetty huomiota ja sitä on pyritty edistämään koulutuksella, päätöksenteolla sekä hyvinvointiin liittyvillä palveluilla ja etuuksilla. Työelämässä tasa-arvoa on tavoiteltu muun muassa palkkauksessa, urakehityksessä, työoloissa ja työsuhteen ehdoissa. Lisäksi on pyritty purkamaan työmarkkinoiden jakautumista naisten ja miesten ammatteihin. Myös sukupuolten taloudellista tasa-arvoa ja itsenäisyyttä sekä perheen ja työn yhteensovittamista on pidetty tärkeänä. Kasvatuksella ja koulutuksella on tärkeä tehtävä tasa-arvon edistämisessä ja sukupuolitietoisuuden lisäämisessä. Koulutuksen näkökulmasta tärkeitä tasa-arvokysymyksiä ovat olleet muun muassa sukupuolen merkitys koulutusvalinnoissa, oppimistuloksissa, opetuksessa ja koulun arjessa. Suomessa koulutus on jakautunut sukupuolen mukaan. Naiset ja miehet opiskelevat pääsääntöisesti eri koulutusaloilla. Naisenemmistöisiä koulutusaloja ovat terveys- ja sosiaaliala sekä humanistinen ja palveluala. Miesenemmistöisiä koulutusaloja ovat tekniikka sekä maa- ja metsätalous. Myös sukupuolentutkimuksella on tärkeä merkitys tasa-arvon kehityksessä ja toteutumisessa. Tutkimukset osoittavat, että vaikka koulua pidetään sukupuolineutraalina, on sen käytännöissä usein erilaisia vaatimuksia ja odotuksia tytöille ja pojille sekä erilaisia oletuksia sukupuolista. Sukupuolen mukainen eriytyminen näkyy sekä oppimisen arvioinnin käytännöissä että koulun epävirallisemmassa arjessa aina päiväkodeista korkeakouluihin. Näistä näkemyksistä on hyvä olla tietoinen, sillä ne muokkaavat oppilaiden käsityksiä siitä, mitä he osaavat tai voivat tehdä. https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/koulutus
Opetushallitus onkin julkaissut vuonna 2015 oppaan sukupuolten tasa-arvon edistämisestä perusopetuksessa. Opas tuo esiin sukupuolten tasa-arvon haasteita, kannustaa lisäämään ymmärtämystä sukupuolen moninaisuudesta sekä antaa tietoa seksuaalisesta häirinnästä. Tasa-arvon edistämiseksi kaikissa perusopetusta järjestävissä kouluissa on laadittava tasa-arvosuunnitelma. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/173318_tasa_arvotyo_on_taitolaji_0.pdf
Tasa-arvon toteutuminen poliittisessa, taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa edellyttää naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua päätösten tekemiseen ja tulla valituksi johtopaikoille. Tasa-arvon toteutuminen poliittisessa päätöksenteossa on demokratian edellytys. Viime vuosikymmeninä sukupuolten tasa-arvo on vahvistunut vaaleilla valittavissa poliittisen päätöksenteon elimissä. Mutta talouselämän johtopaikoilla naisia on edelleen hyvin vähän, vaikka naisten koulutustaso on Suomessa korkeampi kuin miesten. Oikeuslaitoksen, median ja tutkimuksen päätöksenteossa naisten osuus on lisääntynyt, mutta näilläkin aloilla ylimmät johtopaikat ovat edelleen pääosin miesten hallussa. https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/paatoksenteko
Hyvinvoinnin tasa-arvoteemat ulottuvat myös yksityiselämän alueelle, esimerkiksi perhemuotoihin, -etuuksiin, -palveluihin ja tasa-arvoiseen vanhemmuuteen. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut naisten työmarkkina-aseman sekä perheen ja työn yhteensovittamisen mahdollisuuksien parantaminen. Tasa-arvonäkökulmasta yksi keskeisimpiä hyvinvoinnin riskejä Suomessa on naisiin kohdistuva väkivalta. https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi
Tasa-arvo kehitysmaissa
Suomessa lapset saavat laadukasta opetusta ja käyvät peruskoulun loppuun. Monissa kehitysmaissa erityisesti tytöt jättävät koulun kesken, kun he joutuvat alaikäisinä naimisiin ja saavat lapsia. Kehitysmaissa sukupuolten välinen epätasa-arvo pahimmillaan estää koko yhteiskuntaa kehittymästä. Tasa-arvoa ja naisten oikeuksia voi kehitysmaissa edistää esimerkiksi parantamalla lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalveluja, sekä panostamalla tyttöjen ja naisten koulutukseen. Koulutuksen ja työn avulla naiset myös pääsevät mukaan päätöksentekoon yhteisöissään.
Naisten globaali työllisyys on kasvanut kansainvälisen kaupan lisääntymisen myötä. Arviot naisten osuudesta globaalista työvoimasta liikkuvat tällä hetkellä 41–43%:n välillä. Erityisesti tuotannon hajautuksen myötä kehitysmaihin syntynyt vientiteollisuus on luonut työpaikkoja naisille. Kansainvälisen kaupan lisääntyminen on tuonut kehitysmaiden naisille pääsääntöisesti paremmat palkat ja työolosuhteet kuin kotimaisessa teollisuudessa työskentely. Kehitys on johtanut muutoksiin myös kotitalouksien voimasuhteissa. Kyse on kuitenkin vasta ensimmäisistä askelista kohti tasa-arvoa, sillä työelämä kehitysmaissa on hyvin sukupuolittunutta, ja työelämän naisistuminen koskee pääosin suorittavaa työtä. Miehet dominoivat edelleen asiantuntija- ja esimiestehtäviä. Monissa kehitysmaissa kodinhoito nähdään edelleen naisten tärkeimmäksi tehtäväksi, ja työssä käyvä nainen nähdään kotitalouksien “toissijaisina ansaitsijoina” – vaikkei se edes vastaisi todellisuutta. Tämän takia naiset siirtyessään työelämään yhä edelleen kantavat päävastuun kodista ja perheestä, eikä heille jää tarpeeksi aikaa virkistäytymiseen ja lepoon. Epätasainen kotitöiden jakautuminen rajoittaa myös naisten kykyä panostaa työntekoon ja uran luomiseen. Sukupuolien väliset koulutuserot ovat rajoittaneet naisten hyötymistä uusista työllisyysmahdollisuuksista, vaikka naiset ovatkin vähitellen kuroneet kiinni koulutukseen liittyvää sukupuolten välistä kuilua. Sosiaalisista normeista johtuen työpaikoilla koulutetaan edelleen useammin miehiä kuin naisia. Kehitysmaihin on kuitenkin syntynyt korkean teknologian asiantuntijatehtäviä, joihin rekrytoituu nimenomaan naisia. Nämä naiset pärjäävät korkean ammattitaidon työmarkkinoilla ja “miehisen” alan töissä, kuten ICT-alalla, ja ovat haluttua työvoimaa siksi, että heillä on usein miehiä monipuolisempi koulutus (teknisten taitojen lisäksi usein myös kaupallinen koulutus) sekä kyky tuoda esiin naisen näkökulmaa naisistuneen asiakaskunnan tarpeiden huomioon ottamiseksi. https://um.fi/documents/35732/48132/silvander__sukupuolten_tasa_arvo_globaaleissa_arvoketjuissa_ja_kaupank%C3%A4ynti%C3%A4_tukevan_kehitysyhteisty%C3%B6n_rooli
ZONTAT tasa-arvon asialla
Zonta Internationalin tavoitteena on edistää tasa-arvon toteutumista niin, että maailman tytöillä ja naisilla on täydet ihmisoikeudet ja ihmisarvo ja jokainen nainen pystyy käyttämään hyväkseen omia kykyjään.
ZAU-kampanjalla Zontat vaikuttavat omalta osaltaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen rohkaisemalla tyttöjä ja poikia sekä heidän läheisiään opiskelemaan matemaattis-luonnontieteellisiä aineita monipuolisten menetelmien avulla. https://zonta.fi/zau/info-2/
Tapiolan Zonta-kerho on tukenut naisten ammatillista koulutusta ja tyttöjen harrastustoimintaa vuodesta 1972 alkaen. Vuosittain naisten päivänä järjestö jakaa opiskelijoille 3-5 stipendiä. Toiminta on vaikuttanut vuosien varrella monialaisesti lähes 200 nuoren naisen ammatissa kehittymiseen. https://zonta.fi/tapiola/tukea-naisten-ammatilliseen-koulutukseen-ja-tyttojen-harrastustoimintaan/
LINKKEJÄ:
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon haastattelu: https://www.youtube.com/watch?v=gSSYaNFoRpQ&feature=youtu.be
Ismo Leikola, tasa-arvo henkilö: https://www.youtube.com/watch?v=jJFYfo9CRtk
Tätä on kunniaväkivalta Suomessa: https://yle.triplet.io/articles/tata-on-kunniavakivalta-suomessa
Eva Tawasoli Kunniaväkivalta: https://www.youtube.com/watch?v=GTxpek7htOQ
LÄHTEITÄ:
Johanna K. Silvander 2013. Sukupuolten tasa-arvo globaaleissa arvoketjuissa
ja kaupankäyntiä tukevan kehitysyhteistyön rooli tasa-arvon ja naisten työllisyyden edistäjänä kehitysmaissa. Silvander Group of Excellence; HELSINKI.
VIIKKO 4
NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA
Väkivallan muodot
Esimerkkejä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ovat lähisuhdeväkivalta, seksuaalinen väkivalta sekä sukupuoleen perustuva häirintä. Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jonka tekijänä on nykyinen tai entinen kumppani, perheenjäsen tai muu läheinen ihminen. Se ilmenee esimerkiksi fyysisenä, henkisenä, seksuaalisena, taloudellisena tai kulttuurisena väkivaltana sekä laiminlyöntinä ja kaltoinkohteluna. Lähisuhdeväkivallan kokija on useimmiten nainen tai lapsi, ja naiset saavat lähisuhdeväkivallasta miehiä enemmän ja vakavampia vammoja. Muita väkivallan muotoja ovat myös muun muassa naisilla käytävä kauppa, prostituutioon pakottaminen, tyttöjen sukuelinten silpominen, perheen kunniaan perustuvat pahoinpitelyt ja murhat sekä joukkoraiskaukset sodankäynnin välineenä.
Intia on maailman vaarallisin maa naisille
Tyttölapseksi syntyminen on kaikkein vaarallisinta Intiassa, jossa naisilla on korkea riski kohdata seksuaalista väkivaltaa ja joutua orjatyöhön. Intiassa elävät myös useat naisille vaaralliset perinteet, kuten pakkoavioliitot ja kivitykset. Intian jälkeen vaarallisimpia maita naisille olivat konfliktien repimät Afganistan, Syyria ja Somalia. Afganistanin heikkenevä turvallisuustilanne näkyy naisten asemassa, naiset kohtaavat sekä konfliktiin liittyvää että erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Väkivalta varjosti naisten elämää myös Syyriassa, jossa on sodittu vuodesta 2011 lähtien. Thomson Reuters -säätiö arvioi vuonna 2018 selvityksessään naisille vaarallisimpia maita elää. Säätiö kysyi 548 asiantuntijalta eri puolilta maailmaa arviota naisille vaarallisimmista maista. Naisten asemaa arvioitiin terveydenhuollon, taloudellisten mahdollisuuksien, kulttuurin ja tradition, seksuaalisen väkivallan ja ahdistelun sekä muun väkivallan ja ihmiskaupan perusteella. Kymmenen naisille vaarallisinta maata ovat: Intia, Afganistan, Syyria, Somalia, Saudi-Arabia, Pakistan, Kongon demokraattinen tasavalta, Jemen, Nigeria ja Yhdysvallat. https://yle.fi/uutiset/3-10274145
Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen häpeäpilkku
Suomessa naisten ja miesten kohtaaman väkivallan määrässä juurikaan ei ole eroja. Nuoret henkilöt kokevat fyysistä väkivaltaa vanhempia ikäryhmiä enemmän sekä naisissa että miehissä. Eri sukupuoliin kohdistuvan väkivallan muodoissa kuitenkin on eroja, ja naisiin kohdistuva väkivalta on turvallisena maana pidetyn Suomen häpeäpilkku. Naiset kokevat tyypillisimmin väkivaltaa kotona, muissa yksityisissä tiloissa ja työpaikoilla. Naiset myös joutuvat miehiä useammin lähisuhdeväkivallan ja oman kumppanin tekemän väkivallan uhreiksi. Koska suurin osa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tapahtuu kodeissa, se hankaloittaa väkivallan paljastumista ja siihen puuttumista. Vuoden 2016 rikosuhritutkimuksen mukaan viidesosa naisista oli kokenut jonkinasteista väkivaltaa tai uhkailua vuoden aikana. Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2017 viranomaisten tietoon tulleista pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 8 300 uhria, joista 68,1 prosenttia oli naisia. Syylliseksi epäillyistä 77,8 prosenttia oli miehiä. (Tilastokeskus, https://www.stat.fi/til/rpk/2017/15/rpk_2017_15_2018-05-31_tie_001_fi.html)
Lähisuhdeväkivalta
Lähisuhdeväkivaltaan kuolleista suurin osa on naisia. Suomessa naisen surmaaja on tavallisimman puoliso, entinen puoliso tai seurustelukumppani. Vuosina 2011–2017 yhteensä 131 suomalaista kuoli kumppaninsa surmaamana. Heistä naisia oli 78 prosenttia ja miehiä 22 prosenttia. Vuonna 2017 kumppanin tekemään väkivaltaan kuoli 17 naista. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan esiintyvyydessä on maakunnallisia eroja. Valtakunnallisesti vertaillen eniten lähisuhdeväkivaltaa ilmenee Keski-Suomessa, Kainuussa ja Pohjois-Savossa. (YLE, https://yle.fi/uutiset/3-10695267)
Kampanjoita naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi
Istanbulin sopimus ja Euroopan Unioni
Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi laadittiin ohjelma vuosille 2010−2015. Tärkeä edistysaskel on ollut myös nk. Istanbulin sopimuksen eli naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaantulo Suomessa 2015. Ohjelma sisältää yli 60 konkreettista toimenpidettä, joiden tavoitteena oli ehkäistä väkivaltaa, suojella ja tukea uhria sekä saattaa rikoksentekijä vastuuseen. (Rikoksen torjunta https://rikoksentorjunta.fi/naisiin-ja-miehiin-kohdistuva-vakivalta)
Euroopan Unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan joka kolmas eurooppalainen nainen on kokenut henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Sama tutkimus osoitti, että pari- ja lähisuhdeväkivalta on merkittävä ihmisoikeusongelma myös Suomessa. Tutkimuksen mukaan 30 prosenttia 18-74-vuotiaista suomalaisista naisista on joutunut nykyisen tai entisen kumppanin fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. file:///C:/Users/katia/Downloads/fra-2014-vaw-survey-at-a-glance-oct14_fi.pdf. Tutkimus herätti toimimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Asiaa ovat tuoneet esille mm. Amnesty ja Naisten linja, joka toteutti vuonna 2018 Se kolmas -kampanjan. Kampanjan tavoitteena oli nostaa esiin väkivallan yleisyys Suomessa sekä rikkoa sen ympärille kietoutuvaa hiljaisuutta ja häpeää, sekä tukea naisia väkivallasta toipumisessa. https://www.naistenlinja.fi/sekolmas/tiedotteet/
Oranssit päivät
Naisiin kohdistuvasta väkivallasta muistuttaa myös marraskuussa eri puolilla maailmaa vietettävät Oranssit päivät. Oranssit päivät alkavat 25. marraskuuta, jolloin vietetään YK:n julistamaa kansainvälistä päivää naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Oranssit päivät jatkuvat 10.12. vietettävään ihmisoikeuksien päivään asti. Oranssi on naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen väri, joka symboloi toivoa tulevaisuudesta, jossa elämä ilman väkivaltaa on jokaisen oikeus. UN Women on järjestänyt kampanjoita eri puolilla Suomea oranssien päivien aikaan ja tuonut samalla esiin naisiin kohdistuvan väkivallan eri muotoja, sen yleisyyttä sekä työskennellyt naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Oranssit päivät kampanjassa voi olla mukana pukeutumalla oranssiin, toimimalla sosiaalisessa mediassa asian puolesta tai lahjoittamalla rahaa naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. https://unwomen.fi/oranssit-paivat-suomessa-maailmalla/
Zonta Says No
Myös Zonta Internationalin on osallistunut oranssit päivät kampanjaan ja kampanjoinut vuodesta 2015 näkyvästi naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Zonta Says NO to Violence Against Women -kampanjan tavoitteena on vaikuttaa asenteisiin naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Kampanja alkaa 25.11. YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisen teemapäivänä ja päättyy Ihmisoikeuksien päivään 10.12. Näinä 16 aktivismin päivänä Zonta International, piiri ja kerhot jakavat tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen seurauksista. Oranssien päivien aikana zontat eri puolilla maailmaa pukeutuvat oranssiin, jakavat tai myyvät oranssin värisiä rusetteja tai kukkia, pukevat patsaita oranssiin ja valaisevat tärkeitä kohteita oransseiksi. Vuoden 2018 vuoden eritysteemana on lapsiavioliittojen vastustaminen. Teema muistutti, että kehitysmaissa joka kolmas tyttö joutuu naimisiin alle 18-vuotiaana. https://zonta.fi/zonta-says-no-kampanja-alkaa-naisiin-kohdistuvan-vakivallan-loputtava/
https://zonta.fi/zonta-says-no/
Hyödyntäkää vapaasti Zonta Says No materiaaleja.
LINKKEJÄ jaettavaksi esimerkiksi Facebookissa
Kirjailija ja kokemusasiantuntija Laura Manninen kertoo parisuhdeväkivallan aiheuttamasta häpeästä: https://www.youtube.com/watch?v=roTSs0q_HfQ
Näyttelijä Maria Sid vaikeni parisuhdeväkivallasta 25-vuotta: https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ihmiset/nayttelija-maria-sid-vaikenin-ensimmaisen-avioliittoni-vaikeista-kokemuksista-25-vuotta/
Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen ongelma Suomessa: https://www.mtv.fi/sarja/uutisjutut-kotimaa-33001022/tanaan-on-vietetty-naistenpaivaa-naisiin-kohdistuva-vakivalta-edelleen-ongelma-suomessa-1060985
Rikosuhripäivystyksen uusi video kuvaa lähisuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa: https://www.riku.fi/fi/ajankohtaista/video+nostaa+esiin+lahisuhdevakivallan+eri+muotoja
ZONTA 100 -SOMEKAMPANJA MARRASKUU 2019 MATERIAALI SOMEPÄIVITYKSET
Teema: Turvallinen, väkivallaton elämä kaikille naisille
Zonta-kerho Iisalmi. Savonia ammattikorkeakoulu/sosionomiopiskelijat Elisa Puranen, Noora Polvi, Kati Ahomaa.
Hyödynnetään somea laajasti: Instagram, Facebook, Twitter, jne. Somepäivitysten lisäksi materiaalia voi hyödyntää myös muiden keskustelunavausten pohjana. Materiaaleja voi käyttää sellaisenaan tai muokata tarpeiden mukaan esimerkiksi tiivistetymmäksi. Materiaalin linkkejä (videot, uutiset, ym.) on hyvä jakaa esimerkiksi Facebookissa ja Twitterissä tekstien lisäksi.
Toivomme, että keskustelette kerhoissa aiheista esimerkiksi materiaalista löytyvien keskustelu/pohdinta osioiden kautta. Myös materiaalin videolinkit ovat hyviä keskustelun herättelyyn.
VIIKKO 1
Tyttöjen sukuelinten silpominen
Maailmassa on tällä hetkellä arviolta yli 200 miljoonaa silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista. Tytön ympärileikkauksella (sukuelinten silpomisella) tarkoitetaan kaikkia kulttuurisista tai muista ei-hoidollisista syistä tehtäviä toimenpiteitä, joihin liittyy ulkoisten sukuelinten osittainen tai täydellinen poistaminen tai niiden vahingoittaminen muulla tavalla. Perinne elää monissa Afrikan maissa, mutta myös joissain Lähi-idän ja Aasian maissa. Syyt tyttöjen sukuelinten silpomiseen vaihtelevat kulttuurista ja alueesta toiseen ja usein silpomista perustellaan sosiaalisilla, kulttuurisilla tai esteettisillä syillä. Tyttöjen silpominen ei kuulu minkään uskonnon oppeihin ja sitä on harjoitettu jo ennen kristinuskon ja islaminuskon syntyä. Sukuelinten silpomisia tehdään niin kristittyjen, juutalaisten, muslimien kuin animistienkin keskuudessa niillä alueilla, joilla tapa on yleinen. Tyttöjen ympärileikkausikä vaihtelee eri alueilla ja eri etnisissä ryhmissä. Toimenpide voidaan tehdä vauvaiästä teini-ikään, ennen avioliittoa, ensimmäisen raskauden aikana tai vasta synnytyksen jälkeen. Useimmiten se tehdään ennen 15 vuoden ikää. Ympärileikkaamiseen käytetään veitsiä, saksia, lasinpaloja tai parranajokoneen teriä. Maaseudun kylissä usein vanhemmat naiset tai perinteiset kätilöt toimivat ympärileikkaajina. Perinteisesti toteutetuissa leikkauksissa ei yleensä käytetä puudutusta eikä steriilejä välineitä. Kaupungeissa varakkaammat perheet voivat viedä tyttärensä leikattaviksi sairaalaolosuhteisiin. (THL, Lastensuojelun käsikirja, https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/pahoinpitely-ja-seksuaalinen-hyvaksikaytto/tyttojen-ymparileikkaus
Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut ympärileikkaukset neljään eri pääryhmään:
| Tyyppi I | Klitoriksen ja/tai klitoriksen hupun osittainen tai täydellinen poistaminen |
| Tyyppi II | Klitoriksen sekä pienten häpyhuulten osittainen tai täydellinen poistaminen. Isot häpyhuulet saatetaan samalla typistää. |
| Tyyppi III | Pienten ja/tai suurten häpyhuulten typistäminen ja typistettyjen häpyhuulten yhteen liittäminen niin, että virtsan ja kuukautisveren poistumiseksi jätetään pieni aukko. Klitoris saatetaan joko poistaa tai jättää emätinaukkoa kaventavan tai ahtauttavan ”kannen” alle. |
| Tyyppi IV | Kaikki muut naisen sukuelimiä vahingoittavat toimenpiteet, jotka tehdään ei-hoidollisista syistä. Näitä ovat esimerkiksi pistäminen, lävistäminen, viiltäminen, raapiminen ja kuumalla raudalla polttaminen. |
Sukuelinten silpomisen taustalla olevia tekijöitä
Ymmärtämällä syitä, jotka ylläpitävät tyttöjen ja naisten silpomisperinnettä, pystytään tehokkaimmin vaikuttamaan julman tavan lopettamiseen. Tyttöjen silpominen on ikivanha perinne, jonka lähtökohtana voidaan pitää vanhempien tarvetta suojella lasta ja liittää tyttö omaan kulttuuriinsa. Tyttöjen sukuelinten silpominen lisää sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ylläpitää kulttuurista identiteettiä. Pelko, että silpomaton tytär joutuu kulttuurisiin tai sosiaalisiin ongelmiin, häpeään tai syrjinnän kohteeksi, on niin suuri, että se ylittää silpomisesta aiheutuvien fyysisten ja psyykkisten haittojen pelon. Monissa perinnettä harjoittavissa yhteisöissä tytön silpominen nähdään välttämättömänä osana tytön kasvatusta, jonka avulla valmistetaan tyttö aikuisuuteen ja avioliittoon. Silpominen, ja sen ympärille järjestetty seremonia ovat tärkeä siirtymäriitti tytöstä naiseksi. Useissa yhteisöissä silpomisen ajatellaan olevan ehtona naimisiin pääsylle. Silpominen voi toimia myös naiseuden symbolina, sillä klitoris ja häpyhuulet nähdään joissain yhteisöissä likaisina ruumiinosina, joiden poistaminen tekee naisesta puhtaan ja kauniin. Silpomisen ajatellaan joissain kulttuureissa myös lisäävän hedelmällisyyttä. Kiinni ommeltuja sukuelimiä pidetään myös hygieenisinä ja suojaavan paremmin tarttuvilta taudeilta. Monissa yhteisöissä ajatellaan, että tyttöjen sukuelinten silpomisen avulla voidaan hallita naisen libidoa ja näin varmistaa, että tyttö pysyy neitsyenä avioliittoon asti sekä avioliitossa uskollisena puolisolleen. Silpomisen ajatellaan hillitsevän naisen seksuaalisuutta ja lisäävän miehen seksuaalista nautintoa. Äidit, isoäidit ja vanhemmat sukulaisnaiset vaikuttavat voimakkaimmin päätökseen tytön silpomisesta. Myös kylän vanhimmat, päälliköt, uskonnolliset johtajat ja terveydenhuollon edustajat saattavat pitää yllä julmaa perinnettä. (STM, http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161355/J_01_Tyttojen_ja_naisten_sukuelinten_silpominen_V.pdf)
Silpomisen vaikutukset naisten terveyteen ja hyvinvointiin
Tyttöjen ja naisten silpomisesta aiheutuu monenlaisia terveysongelmia. Koska silpomisessa poistetaan tervettä kudosta, se johtaa yleensä sukuelinten normaalin, fysiologisen toiminnan vaikeutumiseen. Välittömiä silpomisen terveyshaittoja ovat voimakas kipu ja kipushokki sekä verenvuoto, joka voi johtaa vuotoshokkiin ja kuolemaan. Silpomisesta voi aiheutua myös erilaisia tulehduksia, kuten haavatulehdus, virtsatietulehdus, lantion alueen tulehdukset sekä yleisinfektio. Seurauksena voi olla virtsaamisongelmia, ongelmia haavan paranemisessa ja muiden elimien vaurioitumista. Kun tyttöä pidetään kiinni toimenpiteen ajan seurauksena voi olla luunmurtumia ja jäsenten sijoiltaanmenoja. Silpomisen pitkäaikaisia terveyshaittoja ovat kuukautiskivut, virtsaamisongelmat, virtsanpidätyskyvyttömyys, virtsaamiskivut, ulosteenpidätyskyvyttömyys ja krooniset infektiot. Emättimen ongelmat, kuten vuoto, kutina ja infektiot, ovat tyypillisiä silpomisen läpikäyneillä naisilla. Silpominen voi aiheuttaa hedelmättömyyttä ja yhdyntäkipuja. Varsinkin tyypin 3 silpomisen läpikäyneillä naisilla yhdyntä voi olla mahdoton liian pienen emätinaukon takia. Silpomisen aiheuttama post-traumaattinen stressireaktio, kipu ja pelko, jota tyttö on kokenut silpomisen yhteydessä, voivat aktivoitua seksuaalisen kanssakäymisen yhteydessä. Sukuelinten silpominen myös vähentää naisen seksuaalista nautintoa sekä seksuaalista halukkuutta. Osalle silpomisen kokeneista naisista kehittyy negatiivinen kehonkuva, ja he saattavat hävetä leikattuja sukuelimiään. (STM, http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161355/J_01_Tyttojen_ja_naisten_sukuelinten_silpominen_V.pdf)
Silpomisen läpikäyneiden naisten raskauden ja synnytyksen aikainen seuranta voi olla hankalaa gynekologisen tutkimisen mahdottomuuden vuoksi. Ponnistusvaiheen pitkittyminen, sektiot, repeämät sekä synnytyksen jälkeiset verenvuodot ovat silpomisen läpikäyneillä muita yleisempiä. Silpomisen läpikäynyt voi myös kärsiä voimakkaasta synnytyspelosta. (STM http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161355/J_01_Tyttojen_ja_naisten_sukuelinten_silpominen_V.pdf)
Sukuelinten silpomiseen liittyy myös psykologisia haittavaikutuksia ja mielenterveyden ongelmia, sillä silpomistapahtumassa koettu kipu, shokki sekä fyysinen voiman käyttö ovat tytölle traumaattinen kokemus. Välittömiä psykologisia haittoja silpomisesta ovat pelko ja stressi. Pitkäaikaisia psykologisia silpomiseen liittyviä ongelmia ovat posttraumaattinen stressireaktio, painajaiset ja unettomuus. Silpomisesta voi seurata myös syömishäiriöitä, kognitiivisia häiriöitä ja matalaa itsetuntoa. Silpomisesta aiheutuvia fyysisiä oireita voidaan helpottaa avaus- ja korjausleikkauksella. Avausleikkauksella tarkoitetaan leikkausta, jossa silpomisen yhteydessä kiinni ommellut häpyhuulet leikataan erilleen niin, että virtsaputken suu ja mahdollisesti jäljellä oleva klitoriksen huppu paljastuvat. Joidenkin tutkimusten mukaan korjausleikkauksilla saataisiin parannettua silvotun naisen seksuaalista toimintakykyä, vähennettyä sukupuolielinten ja/tai lantion alueen kiputiloja ja yhdyntäkipuja sekä virtsaamiseen ja kuukautisiin liittyviä ongelmia, mutta leikkauksiin liittyy myös komplikaatioiden riski. WHO ei suosittele korjausleikkauksia niitä koskevan tutkimusnäytön puutteen vuoksi. (STM, http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161355/J_01_Tyttojen_ja_naisten_sukuelinten_silpominen_V.pdf
Silpominen on ihmisoikeusrikos
Kansainvälisen muuttoliikkeen seurauksena tyttöjen silpomisesta on tullut ajankohtainen asia myös teollistuneissa Länsimaissa. Todennäköisyys, että tyttö joutuu ympärileikkauksen kohteeksi tulee ottaa huomioon kaikkien niiden maahanmuuttajaryhmien kohdalla, joiden lähtömaissa tapaa on harjoitettu. Vastuu tytön ympärileikkausasian puheeksi ottamisesta ja ennaltaehkäisystä on kaikilla lapsiperheiden kanssa työskentelevillä. Tyttöjen ja naisten silpominen ilmentää syvään juurtunutta sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja loukkaa monia ihmisoikeuksia. YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta, ja sopimukseen sitoutuneilla valtioilla on velvollisuus toimia lapsille vahingollisten perinteisten tapojen poistamiseksi. Suomessa tyttöjen ympärileikkaus kaikissa muodoissaan on pahoinpitelyrikoksena rangaistava teko, josta voi saada teon törkeysasteesta riippuen jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen. Mikäli herää epäily, että tytön ympärileikkausta suunnitellaan, täyttyy lastensuojelulaki 25 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus lastensuojeluun. Lastensuojeluilmoitus pitää tehdä myös, mikäli havaitaan tai epäillään, että ympärileikkaus on jo tehty. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (Finlex) & Lastensuojelulaki 25 § 3 momentti (Finlex)Lastensuojelulaki 25 § (Finlex)
Toimintaohjelma sukuelinten silpomisen estämisen
Suomessa silpomisperinnettä harjoittavista maista lähtöisin olevia naisia ja tyttöjä arvioidaan olevan noin 38 000. Silpomisen läpikäyneiden määrää ei tiedetä, sillä terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten on vaikea ottaa aihetta puheeksi sen sensitiivisyyden ja kulttuurisidonnaisuuden takia. On arvioutu, että ympärileikattuja naisia on Suomessa noin 10 000, ja silpomisen riskissä on noin 650–3 080 tyttöä. Suomessa tyttöjen sukuelinten silpomista on pyritty estämään 1990-luvun alusta alkaen muun muassa tiedottamalla aiheesta perinnettä harjoittavista maista lähtöisin olevien yhteisöjen jäseniä sekä maahanmuuttajia kohtaavia ammattilaisia. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi tänä vuonna (2019) toimintaohjelman tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen estämiseksi. Toimintaohjelmalla pyritään jatkamaan käytäntöjä, joita Suomessa on jo toteutettu silpomisen estämiseksi, ja kehittämään uusia keinoja muun muassa silpomisen läpikäyneiden auttamiseksi. Toimintaohjelman tarkoitus on ammattilaisten tiedon lisääminen ja osaamisen ylläpitäminen sekä tiedonvälitys silpomisriskissä oleville ryhmille. Lisäksi toimintaohjelma sisältää hyödyllistä tietoa päättäjille, koulutus- ja tutkimusorganisaatioille sekä järjestöille, joiden tulee osallistua omalta osaltaan silpomisen estämiseen sekä silpomisen läpikäyneiden hyvinvoinnin edistämiseen. Julman tavan poiskitkemisessä on edistytty, sillä tyttöjen ja naisten silpominen on vähentynyt viimeisten 30 vuoden aikana. Nuorella tytöllä on tänä päivänä kolmanneksen pienempi todennäköisyys joutua silvotuksi kuin 30 vuotta sitten. Vanhempien korkea koulutustaso, äidin työssäkäynti ja kaupungissa asuminen ovat tutkimusten mukaan tekijöitä, jotka suojaavat tyttöjä sukuelinten silpomiselta. Seksuaalikasvatuksessa tulisi myös huomioida poikien ja miesten rooli ja heidän asenteensa silpomiseen sekä tarjota heille tietoa silpomisen vaikutuksista naisen elämään ja kykyyn nauttia seksistä. Aihetta pidetään esillä myös siten, että 6.2. vietetään kansainvälistä tyttöjen ympärileikkauksen vastaista päivää. (STM 2019, http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161355/J_01_Tyttojen_ja_naisten_sukuelinten_silpominen_V.pdf
Zontat toimii
Zontat vaikuttavat maailmanlaajuisesti edistäen naisten ja tyttöjen voimaantumista ja suojaa heidän ihmisoikeuksiaan. YK:n jäsenmaat sopivat syyskuussa 2015 New Yorkin huippukokouksessa kestävän kehityksen tavoitteista ja edistämisestä vuoteen 2030 asti. Ohjelman tavoitteena on äärimmäisen köyhyyden poistaminen ja kestävän kehityksen turvaaminen. Zonta International keskittyy ensisijaisesti tavoite 5:een. Tavoite 5 pyrkii
saavuttamaan sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia. Tavoitteena on lopettaa tyttöihin ja naisiin kohdistuva syrjintä, väkivalta ja haitalliset käytännöt, kuten lapsiavioliitot ja naisten sukupuolielinten silpominen sekä edistää seksuaali- ja lisääntymisterveyttä. (https://zonta.fi/iisalmi/vaikuttaminen/)
Zonta-kerho Oulu II piti 6.2.2018 kokouksen, jonka erityisvieraana oli asiantuntija Solomie Teshome Ihmisoikeusliitosta. Kokouksen aiheena oli tyttöjen ja naisten ympärileikkaus.
Naisten kokemuksia
Etiopialainen Bezunesh Lombebo, 26, ympärileikattiin kymmenvuotiaana. Kun hän oli kärsinyt kivun ja kauhun yhä uudelleen ensin aviovuoteessa ja sitten synnyttäessään poikaansa, mitta tuli täyteen. – Teen kaikkeni, että tämä hirveä perinne saadaan loppumaan. https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ymparileikatun_naisen_tarina
Nanou Konate, 42, ympärileikattiin kahdeksanvuotiaana kotimaassaan Guineassa, Länsi-Afrikassa. Suomessa viisi vuotta asunut nainen ei antaisi ympärileikata itseään, jos saisi nyt valita. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000705158.html
VIIKKO 2
Seksuaalinen häirintä
Naisten kokema seksuaalinen häirintä on ollut maailman laajuinen puheenaihe syksystä 2017 lähtien. Monia naisia kipeästi koskettava aihe nousi esiin, kun amerikkalainen näyttelijä Ashley Judd julkaisi tviitin, jossa hän syytti elokuvatuottaja Harvey Weinsteinia seksuaalisesta ahdistelusta. Varsinainen kampanja aiheesta tuli, kun näyttelijä Alyssa Milano kehotti tviitillään seksuaalista ahdistelua kokeneita naisia ja miehiä vastaamaan hänen tviittiinsä ”me too”, eli minä myös. Kahden vuorokauden kuluessa hashtagia oli käytetty Twitterin mukaan lähes miljoona kertaa. Facebookissa päivityksiä, kommentteja ja reaktioita oli samassa ajassa 12 miljoonaa 4,7 miljoonalta eri käyttäjältä. Päivitykset osoittavat, että kaikenikäiset ja -näköiset naiset kaikista sosiaaliryhmistä ovat kokeneet seksuaalista häirintää. (https://yle.fi/uutiset/3-10048821)
Me too -kampanja toi esille sen miten yleistä seksuaalinen häirintä on. Vuoden 2017 tasa-arvo barometrin mukaan yli puolet nuorista naisista on kohdannut seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana. Kaiken kaikkiaan 38 prosenttia naisista ja 17 prosenttia miehistä on kokenut seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana. Yleisimmät häirinnän muodot olivat kaksimieliset vitsit ja härskit puheet sekä asiattomat vartaloon ja seksuaalisuuteen kohdistuvat huomautukset. Fyysisistä lähentelyä oli kokenut 15 prosenttia naisista ja kuusi prosenttia miehistä. Moni seksuaalisen ahdistelun uhriksi joutunut häpeää ja pelkää eikä siksi kerro ahdistelusta. (https://yle.fi/uutiset/3-10256363)
Mitä on seksuaalinen häirintä?
Seksuaalinen häirintä on tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää. Tasa-arvolaissa määritellään, että häirintä voi olla sanallista, sanatonta tai fyysistä ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. (https://www.riku.fi/fi/riku-lehti/riku-lehti+12018/metoo+seksuaalinen+hairinta+ja+laki/)
Seksuaalinen häirintä kohdistuu yksilön henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja siten se on verrattavissa mihin hyvänsä väkivaltaan. Seksuaalinen häirintä loukkaa myös seksuaalista itsemääräämisoikeutta, johon jokaisella, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta, on oikeus. Jokaisella on oikeus itse päättää omasta seksuaalisesta käyttäytymisestään; kenen kanssa ja millä tavalla haluaa olla seksuaalisessa kanssakäymisessä. (Aaltonen, 2012, 133.) Seksuaalista häirintää on mm. sukupuolisesti vihjailevat eleet ja ilmeet, nimittely, härskit puheet ja kaksimieliset vitsit, vartaloa, yksityiselämää tai pukeutumista koskevat huomautukset, pornoaineiston esillä pitäminen, seksuaalisesti virittäytyneet kirjeet, sähköpostit, tekstiviestit tai puhelinsoitot, fyysinen koskettelu sekä sukupuolista kanssakäymistä koskevat ehdotukset ja vaatimukset. Seksuaaliseksi häirinnäksi voidaan myös määritellä käyttäytyminen, joka loukkaa henkilön seksuaalista identiteettiä tai seksuaalisen vähemmistön identiteettiä. Seksuaalinen häirintä naamioidaan usein flirttiin tai huumoriin, mikä tekee siihen puuttumisesta vaikeaa. (Vilkka 2011, 35 & Aaltonen 2012, 84-101)
Suomessa laki kieltää seksuaalisen häirinnän
Seksuaaliseen ahdisteluun on vaikea puuttua, vaikka Suomessa seksuaalinen häirintä kriminalisoitiin vuonna 2014. Ongelma on siinä, että laissa häirinnäksi määritellään vain koskettelu. Sanallista häirintää kokeneen on haettava oikeutta kunnianloukkauksena. Jos häirintä tapahtuu työpaikalla, asiaa käsitellään pikemminkin työpaikkakiusaamisena kuin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikkomisena. (https://kouvolansanomat.fi/uutiset/lahella/d640654a-fa38-46be-8c82-993a39315fd8)
Vaikka seksuaalinen häirintä on lain mukaan rikos, häirinnän uhri ottaa harvoin yhteyttä viranomaisiin. Syitä siihen, miksi seksuaalisesta häirinnästä vaietaan ovat pelko ja häpeä sekä se, että uhri syyttää itseään tapahtuneesta. Häpeä ja salailu mahdollistaa sen, että häiritsijä voi jatkaa toimintaansa. Salailun lopettaminen, seksuaalisen häirinnän nimeäminen, kokemuksista puhuminen sekä tapahtuneen läpikäyminen avaavat mahdollisuuksia hämmentävien tunteiden läpikäymiseen ja itsensä puolustamiseen vastaavissa tilanteissa tulevaisuudessa. (Vilkka 2011, 101).
Suomessa laki siis ainakin osittain suojaa naisia seksuaaliselta häirinnältä. Muualla maailmassa on lähes 235 miljoonaa työssä käyvää naista, joita mikään laki ei suojaa seksuaaliselta häirinnältä työpaikalla. Kalifornian yliopiston vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan YK:n 193 jäsenmaasta 68:ssa maassa ei ole lakia, joka kieltäisi seksuaalisen häirinnän työpaikalla. Näihin maihin kuuluvat mm. Venäjä, monet Aasian ja Lähi-idän maat sekä Afrikan pohjoisosien maat. (https://www.maailma.net/uutiset/tutkimus-yli-kolmannes-maista-ei-kiella-seksuaalista-hairintaa-tyopaikalla)
Seksuaalisen häirinnän vaikutus
Seksuaalisen häirinnän kohde kokee usein pelkoa, nöyryytystä, vihaa, masennusta ja ahdistusta. Häirinnän kohde saattaa kokea myös fyysisiä oireita kuten päänsärkyä, vatsakipu, keskittymiskyvyn puutetta, hermostuneisuutta ja unettomuutta. Seksuaalinen häirintä voi aiheuttaa häirinnän kohteelle omanarvontunnon ja itseluottamuksen huononemista, oman hyvinvoinnin ja jaksamisen heikkenemistä, vetäytymistä sosiaalisista tilanteista tai päihteiden käyttöä. Seksuaalinen häirintä vaikuttaa usein myös uhrin ihmissuhteisiin ja seksuaalisuuteen. (Vilkka 2011, 100 & Aatonen 2012, 90.)
Vakavimmillaan häirintä voi muuttua seksuaaliseksi väkivallaksi ja rikokseksi. Suomessa seksuaalirikokset, raiskaukset ja hyväksikäytöt, ovat viime vuosina lisääntyneet. Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (Krimo) julkaisemasta Rikollisuustilanne 2017 -vuositutkimuksesta käy ilmi, että Poliisin tietoon tulleiden raiskausten määrä on lisääntynyt noin puolitoistakertaisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. Törkeiden raiskausten määrä kasvoi vuoden 2015 jälkeen huomattavasti. (https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/701185-torkeiden-raiskausten-maara-nayttaa-kasvaneen-suomessa-tata-tutkijat-arvelevat)
Huolestuttavaa on myös, että seksuaalisesta väkivallasta on TV-sarjoissa ja elokuvissa tullut arkipäivää ja viihdettä. Esimerkiksi hittisarja Game of Thronesissa oli vuoteen 2015 mennessä raiskattu 50 kertaa. Myös monissa muissa suosituissa sarjoissa käytetään seksuaalista väkivaltaa kerronnassa. (https://yle.fi/uutiset/3-9929350)
Yhteiskuntamme on 1990-luvulta lähtien pornoistunut. Pornoistuminen tarkoittaa pornon entistä suurempaa näkyvyyttä valtakulttuurissa, TV-kanavilla ja internetissä. Internet on muuttanut pornon tuotantoa ja tuonut pornon kaikkien, myös lasten ja nuorten, ulottuville. Lisäksi pornografinen esitystyyli ja pornahtavat poseeraukset ovat levinneet populaarikulttuurin eri osa-alueille kuten mainoksiin, musiikkiin, elokuviin, urheiluun, aikakaus- ja iltapäivälehtiin. Median pornoistuminen esineellistää naisia sekä lisää tyttöjen ja naisten joutumista seksuaalisen häirinnän kohteeksi. (Vilkka 2011, 108–108).
Lasten ja nuorten seksuaalinen häirintä on yleistä
Pelastakaa Lapset ry selvitti vuonna 2018 lasten kokemaa seksuaalista häirintää ja siihen liittyvää kiusaamista. Kyselyn, johon osallistui 3210 yläkoululaista ja lukiolaista, mukaan seksuaalinen häirintä digitaalisessa mediassa on yleistä. Selvitykseen osallistuneista lapsista ja nuorista yli 30 % on viimeisen vuoden aikana nähnyt toisten lasten ja nuorten tekemää seksuaalista häirintää. Tulosten mukaan seksuaalinen häirintä kohdistuu enemmän tyttöihin kuin poikiin. Häpeä on merkittävin syy siihen, miksi lapset ja nuoret eivät kerro seksuaalisesta häirinnästä aikuisille. (https://www.pelastakaalapset.fi/uutiset/selvitys-lapset-ja-nuoret-kokevat-seksuaalista-hairintaa-ja-siihen-liittyvaa-kiusaamista-digitaalisessa-mediassa/)
Me too -kampanjan vaikutus
YLE:n teettämän kyselyn mukaan puolet suomalaisista on sitä mieltä, että Me too -kamppanjan vaikutukset ovat olleet myönteisiä. Kampanjan myötä seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta on alettu keskustella, ja moni on rohkaistunut kertomaan kipeistä kokemuksista. Kampanjan myötä monet työpaikat ja oppilaitokset ovat laatineet tai tarkentaneet ohjeita seksuaalisen häirinnän estämiseksi. Erilaisia oppaita aiheesta ovat laatineet mm. Tehy, Opetushallitus ja Akava. (https://yle.fi/uutiset/3-10286220)
ZONTA TOIMINTA
Maailmanlaajuinen Zonta says NO -kampanja vastustaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tähän kamppanjaan sekä Me too kamppanjaan liittyen Hiidenveden Zonta-kerho teki vuonna 2017 We too (myös me) kampanjan, jossa kerhon jäsenet jakoivat omia kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä. (https://zonta.fi/hiidenvesi/wp-content/uploads/sites/22/2017/11/LU91_S8_seksuaalista-h%C3%A4irint%C3%A4%C3%A4.pdf)
Zonta-järjestö korostaa digitaalisen häirinnän haitallisuutta. Zonta International Piirin 20 ry antoi aiheeseen liittyvän julkilausuman 6.10.2018 Tuusulan piirikokouksessa. Piirikokouksen teema korosti toisten ihmisten huomioonottamista ja ystävällistä, kunnioittavaa kohtaamista kaikessa toiminnassa. Lapsia ja nuoria tulee opastaa digitaalisten laitteiden suomien mahdollisuuksien ja hyväksyttävien sisältöjen käyttöön, sekä varoittaa heitä niiden käyttöön liittyvistä vaaroista kuten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Järjestö haluaa Kansainvälisenä tyttöjen päivänä 11.10. ja kansainvälisenä lapsen oikeuksien päivän 20.11. kiinnittää huomiota digitaalisen häirinnän haitallisuuteen ja jokaisen yksilön vastuullisuuteen digivälineiden käytössä. (https://zonta.fi/zonta-jarjesto-korostaa-digitaalisen-hairinnan-haitallisuutta-piirikokouksen-julkilausuma-6-10-2018/)
KESKUSTELUN AIHEITA
Oletko koskaan muuttanut pukeutumistasi tai käyttäytymistäsi sen takia, että joku on kommentoinut niitä häiritsevällä tavalla?
Oletko kokenut elämäsi aikana seksuaalista häirintää? Oletko kertonut asiasta kenellekään?
Mikä saa meidät vaikenemaan kohtaamastamme seksuaalisesta häirinnästä?
Miten voisimme tehdä seksuaalisestä häirinnästä puhumisesta helpompaa?
Mitä mieltä olet Me too-kampanjasta?
KESKUSTELUA SIITÄ MITEN TOIMISIT SEURAAVISSA TILANTEISSA
On helteinen päivä, olet pukeutunut lyhyeen hellemekkoon ja istut bussissa. Viereesi istuu humalainen mies, joka ensin tuijottaa sinua intensiivisesti ja laittaa sitten käden reidellesi. Miten tilanteessa kannattaa toimia? Miltä tilanne sinusta tuntuu?
Olet menossa kirjastoon. Kirjaston pihalla on joukko nuoria poikia. Poikien ohi kulkee nuori tyttö, joka on pukeutunut pieneen toppiin ja minihameeseen. Pojat huutavat tytön perään: ”Vitun huora!”. Mitä teet? Miltä tilanne sinusta tuntuu?
Olet lavatansseissa. Komea mies on hakenut sinua tanssiin. Mies tanssii hyvin. Kesken tanssin hän puristaa sinua takapuolesta ja iskee silmää. Ja jatkaa sitten tanssia ”muina miehinä”. Mitä teet? Miltä tilanne sinusta tuntuu?
Olet sijaisopettaja alakoulussa, pidät juuri matematiikan oppituntia. Pari oppilasta käyttäytyy koko oppitunnin hyvin häiritsevästi. Oppitunnin jälkeen otat heidät puhutteluun ja sanot, että he saavat jäädä koulun jälkeen tekemään valvotusti matematiikan tehtäviä. Toinen oppilaista vastaa: ”Vitun lesbo-huora, ei varmaan jäädä!”. Mitä teet? Miltä tilanne sinusta tuntuu?
Olette työporukan kanssa viettämässä pikkujoulua. Uusi kollega flirtailee sinulle illan mittaan. Taksijonossa puhelimesi piippaa ja kollegalta on tullut viesti: ”Hei! Olet tosi kaunis ja sinulla on ihanat rinnat! Tule meille jatkoille!”. Mitä teet? Miltä tilanne sinusta tuntuu?
KIRJALLISET LÄHTEET:
AALTONEN, Jussi 2012. Turvataitoja nuorille. Opas sukupuolisen häirinnän ja seksuaalisen väkivallan ehkäisyyn.
VILKKA, Hanna 2011. Seksuaalinen häirintä.
VIIKKO 3
TASA-ARVO, KOULUTUS JA TYÖ EDISTÄÄ NAISTEN HYVINVOINTIA JA TURVALLISUUTTA
Naiset ja miehet ovat yhtä arvokkaita, mutta varsinkin ennen miesten asema oli parempi kuin naisten. Siksi tasa-arvosta puhuttaessa puhutaan usein naisten aseman parantamisesta. Useissa kehitysmaissa naiset ja miehet ovat nykyäänkin epätasa-arvoisessa asemassa. Epätasa-arvo näkyy esimerkiksi siinä, miten tytöt pääsevät kouluun tai voivat käydä töissä kodin ulkopuolella. Naisten aseman parantaminen on tärkeää siksi, että naisten aseman parantaminen vaikuttaa moniin asioihin. Näitä asioita ovat esimerkiksi köyhyyden, nälän ja lasten kuolleisuuden väheneminen. Koulutuksella on merkittävä rooli naisten aseman parantamisessa. Hyvä koulutus tarkoittaa parempaa työpaikkaa, enemmän tuloja perheelle sekä mahdollisuutta vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. Huolimatta sukupuolten tasa-arvon positiivisesta vaikutuksesta yhteiskuntaan ja talouteen, ovat naiset globaalisti edelleen huonommassa asemassa työmarkkinoilla kuin miehet. Myöskään perhe-elämän aiheuttamat paineet työelämässä eivät jakaudu äitien ja isien kesken tasan vaan nämä paineet kasautuvat yleismaailmallisesti naisille ja naisvaltaisille aloille. https://verneri.net/selko/yhteiskunta/ihmisoikeudet/vuosituhattavoitteet/3-sukupuolten-valisen-tasa-arvon-edistaminen-ja-naisten-aseman-parantaminen/
Suomi on tasa-arvon edelläkävijä ja puolustaja
Suomi on yksi maailman johtavia maita tasa-arvon toteuttamisessa ja vaalimisessa. Naisten ja miesten tasa-arvoisten oikeuksien, osallistumismahdollisuuksien, taloudellisen aseman ja ruumiillisen koskemattomuuden takaamiseksi on pyritty vaikuttamaan esimerkiksi koulutuksen, työelämän, päätöksenteon sekä perhe- ja yksityiselämän kysymyksiin. Tasa-arvo on sosiaalinen innovaatio, joka on tuonut yhteiskuntaamme uudistumista ja vaurautta, kun sekä naisten että miesten panos on ollut yhteiskunnan käytettävissä. https://stm.fi/suomi-on-sukupuolten-tasa-arvon-edellakavija
Suomessa otettiin askeleita kohti naisten ja miesten tasa-arvoa jo ennen maamme itsenäistymistä. 1850-luvulla suomalaiset naisaktivistit toivat esille sen, miten tärkeää on kouluttaa tyttöjä. Ensimmäiset naisjärjestöt perustettiin 1880-luvulla, mikä vahvisti naisten oikeuksien puolustamista. Vuonna 1886 perustettiin ensimmäinen suomalainen yhteiskoulu, jossa opiskeli sekä poika että tyttöjä. Oikeuden opiskella ylipistossa naiset saivat vuonna 1901. Suomalaiset naiset saivat ensimmäisinä maailmassa täydet poliittiset oikeudet vuonna 1906. Vuonna 1926 säädettiin laki naisten kelpoisuudesta valtion virkoihin. Vuonna 1930 säädettiin uusi avioliittolaki, joka vapautti aviovaimon miehensä holhouksesta. Sotien aikana, miesten ollessa rintamalla, suomalaiset naiset pitivät Suomen rattaat käynnissä. Naiset työskentelivät tehtaissa, sairaaloissa ja pyörittivät maatiloja. Sotien jälkeen naiset eivät palanneetkaan kotiin, vaan jäivät työpaikoille. Naisten työssäkäynti yleistyi. https://stm.fi/suomi-on-sukupuolten-tasa-arvon-edellakavija
Tasa-arvo vahvistui 1960-80-luvuilla
1960-luvulla myös miehet ottivat aktiivisemmin osaa tasa-arvo keskusteluun. Erityisesti hoivavastuun jakaminen perheissä puhututti 60-luvun tasa-arvoaktiiveja. 1970-luvulla luotiinkin Suomen ensimmäinen vanhempainvapaajärjestelmä, ja pienten lasten päivähoidosta säädettiin lailla. Myös lisääntymis- ja seksuaalioikeudet olivat esillä 1970-luvulla, jolloin ihmissuhde- ja sukupuolikasvatus otettiin peruskoulun opetussuunnitelmaan, ehkäisypalvelut turvattiin lailla ja abortti sallittiin sosiaalisin syin. Seta (Seksuaalinen tasavertaisuus ry) perustettiin ja homoseksuaaliset teot eivät enää olleet rikoksia. Myös keskustelu naisiin kohdistuvasta väkivallasta voimistui ja ensimmäiset turvakodit perustettiin. Tasa-arvoasioiden neuvottelukunta perustettiin vuonna 1972. Yleisesti suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen, esimerkiksi sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien kehittäminen, hyödyttivät myös naisia ja edisti yhteiskunnan tasa-arvoa. Vuonna 1980 saatiin Suomeen ensimmäisen hallituksen tasa-arvo-ohjelma. Tasa-arvolaki, joka kielsi syrjinnän sukupuolen perusteella ja tuki tasa-arvoa työelämässä tuli voimaan vuonna 1987. https://stm.fi/suomi-on-sukupuolten-tasa-arvon-edellakavija Sukupuolten tasa-arvo on myös yksi Euroopan unionin tavoitteista. Lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja perussopimusten muutokset ovat osaltaan vahvistaneet tätä periaatetta ja sen toteutumista unionissa. Euroopan parlamentti on aina päättäväisesti puolustanut naisten ja miesten tasa-arvoa. http://www.europarl.europa.eu/factsheets/fi/sheet/59/naisten-ja-miesten-tasa-arvo
Suomessa tasa-arvo on toteutunut hyvin, mutta ei täydellisesti
Suomi on vuosisadan aikana päässyt tasa-arvoasioissa pitkälle. Naisia ja miehiä on lähes yhtä paljon työmarkkinoilla, naisten työllisyysaste on korkea, ja perheitä tuetaan työn ja perheen yhteensovittamisessa. 2000-luvulla keskustelu tasa-arvosta on monipuolistunut, teemoiksi ovat nousseet sukupuolistereotypioiden purku. Naisen ja miehet mallit ja roolit ovat monipuolistuneet. Vanhemmuus kuuluu sekä äideille että isille, ja sukupuolen kaksinapaisuudesta on päästy sukupuolen moninaisuuteen. Suomessa tuli voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki 2017. Lapsille taataan tasa-arvoiset edellytykset elämään kattavalla neuvolajärjestelmällä, oikeudella varhaiskasvatukseen, peruskouluun, kouluterveydenhuoltoon ja kouluruokaan. Sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeä suomalainen arvo. https://stm.fi/140-vuotta-tasa-arvotyota
Tasa-arvoinen maailma ei kuitenkaan ole valmis. Suomessa on vielä paljon epätasa-arvoa. Hoivavastuu ei jakaudu miesten ja naisten välillä riittävästi, eikä palkkatasa-arvoakaan ole saavutettu. Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen ongelma Suomessa. Suomessa ja maailmalla pitää tehdä työtä sukupuolten tasa-arvon puolesta entistä sinnikkäämmin ja näyttää esimerkkiä, jotta tasa-arvo toteutuu. https://stm.fi/suomi-on-sukupuolten-tasa-arvon-edellakavija
Lisääntynyt maahan muutto on tuonut uusia haasteita tasa-arvon toteutumiseen Suomessa. Viime vuosina Suomeen on tullut paljon maahanmuuttajia maista, joissa on erilaiset arvot ja normit kuin kantaväestöllä. Kesällä 2019 nousi mediassa puheenaiheeksi kunniaväkivalta. Suomessa elää monia maahanmuuttajaperheitä, joissa lasten, erityisesti tyttöjen, tekemisiä ja valintoja rajoitetaan vedoten perheen kunniaan. Tyttöjä ja nuoria naisia kontrolloidaan, heitä painostetaan naimisiin ja lähetetään kotimaahan ”oppimaan tavoille”. Ilmiö on laajempi kuin mitä Suomessa on ennen ymmärrettykään. Eikä naisten rajoittamisesta ja kontrolloinnista ole pitkä matka kunniaväkivaltaan. Ihmisten koskemattomuus ja tasa-arvo ovat suomalaisille tärkeitä arvoja. Naisten kontrollointi, alistaminen ja kunniaväkivalta eivät kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, eikä niitä pidä hyväksyä edes kulttuurisensitiivisyyteen vedoten. Suomalaisten viranomaisten pitäisi nykyistä paremmin pystyä tunnistamaan kunniaväkivallan merkkejä perheissä ja puuttua naisten kontrollointiin. Suomessa elää kymmeniä nuoria naisia, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotoaan kunniaväkivaltaa. Kunniaväkivalta myös työllistää poliisia entistä enemmän. https://yle.fi/uutiset/3-10778333
Tasa-arvon edistämisen teemoja
Suomessa tasa-arvoon on kiinnitetty huomiota ja sitä on pyritty edistämään koulutuksella, päätöksenteolla sekä hyvinvointiin liittyvillä palveluilla ja etuuksilla. Työelämässä tasa-arvoa on tavoiteltu muun muassa palkkauksessa, urakehityksessä, työoloissa ja työsuhteen ehdoissa. Lisäksi on pyritty purkamaan työmarkkinoiden jakautumista naisten ja miesten ammatteihin. Myös sukupuolten taloudellista tasa-arvoa ja itsenäisyyttä sekä perheen ja työn yhteensovittamista on pidetty tärkeänä. Kasvatuksella ja koulutuksella on tärkeä tehtävä tasa-arvon edistämisessä ja sukupuolitietoisuuden lisäämisessä. Koulutuksen näkökulmasta tärkeitä tasa-arvokysymyksiä ovat olleet muun muassa sukupuolen merkitys koulutusvalinnoissa, oppimistuloksissa, opetuksessa ja koulun arjessa. Suomessa koulutus on jakautunut sukupuolen mukaan. Naiset ja miehet opiskelevat pääsääntöisesti eri koulutusaloilla. Naisenemmistöisiä koulutusaloja ovat terveys- ja sosiaaliala sekä humanistinen ja palveluala. Miesenemmistöisiä koulutusaloja ovat tekniikka sekä maa- ja metsätalous. Myös sukupuolentutkimuksella on tärkeä merkitys tasa-arvon kehityksessä ja toteutumisessa. Tutkimukset osoittavat, että vaikka koulua pidetään sukupuolineutraalina, on sen käytännöissä usein erilaisia vaatimuksia ja odotuksia tytöille ja pojille sekä erilaisia oletuksia sukupuolista. Sukupuolen mukainen eriytyminen näkyy sekä oppimisen arvioinnin käytännöissä että koulun epävirallisemmassa arjessa aina päiväkodeista korkeakouluihin. Näistä näkemyksistä on hyvä olla tietoinen, sillä ne muokkaavat oppilaiden käsityksiä siitä, mitä he osaavat tai voivat tehdä. https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/koulutus
Opetushallitus onkin julkaissut vuonna 2015 oppaan sukupuolten tasa-arvon edistämisestä perusopetuksessa. Opas tuo esiin sukupuolten tasa-arvon haasteita, kannustaa lisäämään ymmärtämystä sukupuolen moninaisuudesta sekä antaa tietoa seksuaalisesta häirinnästä. Tasa-arvon edistämiseksi kaikissa perusopetusta järjestävissä kouluissa on laadittava tasa-arvosuunnitelma. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/173318_tasa_arvotyo_on_taitolaji_0.pdf
Tasa-arvon toteutuminen poliittisessa, taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa edellyttää naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua päätösten tekemiseen ja tulla valituksi johtopaikoille. Tasa-arvon toteutuminen poliittisessa päätöksenteossa on demokratian edellytys. Viime vuosikymmeninä sukupuolten tasa-arvo on vahvistunut vaaleilla valittavissa poliittisen päätöksenteon elimissä. Mutta talouselämän johtopaikoilla naisia on edelleen hyvin vähän, vaikka naisten koulutustaso on Suomessa korkeampi kuin miesten. Oikeuslaitoksen, median ja tutkimuksen päätöksenteossa naisten osuus on lisääntynyt, mutta näilläkin aloilla ylimmät johtopaikat ovat edelleen pääosin miesten hallussa. https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/paatoksenteko
Hyvinvoinnin tasa-arvoteemat ulottuvat myös yksityiselämän alueelle, esimerkiksi perhemuotoihin, -etuuksiin, -palveluihin ja tasa-arvoiseen vanhemmuuteen. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut naisten työmarkkina-aseman sekä perheen ja työn yhteensovittamisen mahdollisuuksien parantaminen. Tasa-arvonäkökulmasta yksi keskeisimpiä hyvinvoinnin riskejä Suomessa on naisiin kohdistuva väkivalta. https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi
Tasa-arvo kehitysmaissa
Suomessa lapset saavat laadukasta opetusta ja käyvät peruskoulun loppuun. Monissa kehitysmaissa erityisesti tytöt jättävät koulun kesken, kun he joutuvat alaikäisinä naimisiin ja saavat lapsia. Kehitysmaissa sukupuolten välinen epätasa-arvo pahimmillaan estää koko yhteiskuntaa kehittymästä. Tasa-arvoa ja naisten oikeuksia voi kehitysmaissa edistää esimerkiksi parantamalla lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalveluja, sekä panostamalla tyttöjen ja naisten koulutukseen. Koulutuksen ja työn avulla naiset myös pääsevät mukaan päätöksentekoon yhteisöissään.
Naisten globaali työllisyys on kasvanut kansainvälisen kaupan lisääntymisen myötä. Arviot naisten osuudesta globaalista työvoimasta liikkuvat tällä hetkellä 41–43%:n välillä. Erityisesti tuotannon hajautuksen myötä kehitysmaihin syntynyt vientiteollisuus on luonut työpaikkoja naisille. Kansainvälisen kaupan lisääntyminen on tuonut kehitysmaiden naisille pääsääntöisesti paremmat palkat ja työolosuhteet kuin kotimaisessa teollisuudessa työskentely. Kehitys on johtanut muutoksiin myös kotitalouksien voimasuhteissa. Kyse on kuitenkin vasta ensimmäisistä askelista kohti tasa-arvoa, sillä työelämä kehitysmaissa on hyvin sukupuolittunutta, ja työelämän naisistuminen koskee pääosin suorittavaa työtä. Miehet dominoivat edelleen asiantuntija- ja esimiestehtäviä. Monissa kehitysmaissa kodinhoito nähdään edelleen naisten tärkeimmäksi tehtäväksi, ja työssä käyvä nainen nähdään kotitalouksien “toissijaisina ansaitsijoina” – vaikkei se edes vastaisi todellisuutta. Tämän takia naiset siirtyessään työelämään yhä edelleen kantavat päävastuun kodista ja perheestä, eikä heille jää tarpeeksi aikaa virkistäytymiseen ja lepoon. Epätasainen kotitöiden jakautuminen rajoittaa myös naisten kykyä panostaa työntekoon ja uran luomiseen. Sukupuolien väliset koulutuserot ovat rajoittaneet naisten hyötymistä uusista työllisyysmahdollisuuksista, vaikka naiset ovatkin vähitellen kuroneet kiinni koulutukseen liittyvää sukupuolten välistä kuilua. Sosiaalisista normeista johtuen työpaikoilla koulutetaan edelleen useammin miehiä kuin naisia. Kehitysmaihin on kuitenkin syntynyt korkean teknologian asiantuntijatehtäviä, joihin rekrytoituu nimenomaan naisia. Nämä naiset pärjäävät korkean ammattitaidon työmarkkinoilla ja “miehisen” alan töissä, kuten ICT-alalla, ja ovat haluttua työvoimaa siksi, että heillä on usein miehiä monipuolisempi koulutus (teknisten taitojen lisäksi usein myös kaupallinen koulutus) sekä kyky tuoda esiin naisen näkökulmaa naisistuneen asiakaskunnan tarpeiden huomioon ottamiseksi. https://um.fi/documents/35732/48132/silvander__sukupuolten_tasa_arvo_globaaleissa_arvoketjuissa_ja_kaupank%C3%A4ynti%C3%A4_tukevan_kehitysyhteisty%C3%B6n_rooli
ZONTAT tasa-arvon asialla
Zonta Internationalin tavoitteena on edistää tasa-arvon toteutumista niin, että maailman tytöillä ja naisilla on täydet ihmisoikeudet ja ihmisarvo ja jokainen nainen pystyy käyttämään hyväkseen omia kykyjään.
ZAU-kampanjalla Zontat vaikuttavat omalta osaltaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen rohkaisemalla tyttöjä ja poikia sekä heidän läheisiään opiskelemaan matemaattis-luonnontieteellisiä aineita monipuolisten menetelmien avulla. https://zonta.fi/zau/info-2/
Tapiolan Zonta-kerho on tukenut naisten ammatillista koulutusta ja tyttöjen harrastustoimintaa vuodesta 1972 alkaen. Vuosittain naisten päivänä järjestö jakaa opiskelijoille 3-5 stipendiä. Toiminta on vaikuttanut vuosien varrella monialaisesti lähes 200 nuoren naisen ammatissa kehittymiseen. https://zonta.fi/tapiola/tukea-naisten-ammatilliseen-koulutukseen-ja-tyttojen-harrastustoimintaan/
LINKKEJÄ:
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon haastattelu: https://www.youtube.com/watch?v=gSSYaNFoRpQ&feature=youtu.be
Ismo Leikola, tasa-arvo henkilö: https://www.youtube.com/watch?v=jJFYfo9CRtk
Tätä on kunniaväkivalta Suomessa: https://yle.triplet.io/articles/tata-on-kunniavakivalta-suomessa
Eva Tawasoli Kunniaväkivalta: https://www.youtube.com/watch?v=GTxpek7htOQ
LÄHTEITÄ:
Johanna K. Silvander 2013. Sukupuolten tasa-arvo globaaleissa arvoketjuissa
ja kaupankäyntiä tukevan kehitysyhteistyön rooli tasa-arvon ja naisten työllisyyden edistäjänä kehitysmaissa. Silvander Group of Excellence; HELSINKI.
VIIKKO 4
NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA
Väkivallan muodot
Esimerkkejä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ovat lähisuhdeväkivalta, seksuaalinen väkivalta sekä sukupuoleen perustuva häirintä. Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jonka tekijänä on nykyinen tai entinen kumppani, perheenjäsen tai muu läheinen ihminen. Se ilmenee esimerkiksi fyysisenä, henkisenä, seksuaalisena, taloudellisena tai kulttuurisena väkivaltana sekä laiminlyöntinä ja kaltoinkohteluna. Lähisuhdeväkivallan kokija on useimmiten nainen tai lapsi, ja naiset saavat lähisuhdeväkivallasta miehiä enemmän ja vakavampia vammoja. Muita väkivallan muotoja ovat myös muun muassa naisilla käytävä kauppa, prostituutioon pakottaminen, tyttöjen sukuelinten silpominen, perheen kunniaan perustuvat pahoinpitelyt ja murhat sekä joukkoraiskaukset sodankäynnin välineenä.
Intia on maailman vaarallisin maa naisille
Tyttölapseksi syntyminen on kaikkein vaarallisinta Intiassa, jossa naisilla on korkea riski kohdata seksuaalista väkivaltaa ja joutua orjatyöhön. Intiassa elävät myös useat naisille vaaralliset perinteet, kuten pakkoavioliitot ja kivitykset. Intian jälkeen vaarallisimpia maita naisille olivat konfliktien repimät Afganistan, Syyria ja Somalia. Afganistanin heikkenevä turvallisuustilanne näkyy naisten asemassa, naiset kohtaavat sekä konfliktiin liittyvää että erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Väkivalta varjosti naisten elämää myös Syyriassa, jossa on sodittu vuodesta 2011 lähtien. Thomson Reuters -säätiö arvioi vuonna 2018 selvityksessään naisille vaarallisimpia maita elää. Säätiö kysyi 548 asiantuntijalta eri puolilta maailmaa arviota naisille vaarallisimmista maista. Naisten asemaa arvioitiin terveydenhuollon, taloudellisten mahdollisuuksien, kulttuurin ja tradition, seksuaalisen väkivallan ja ahdistelun sekä muun väkivallan ja ihmiskaupan perusteella. Kymmenen naisille vaarallisinta maata ovat: Intia, Afganistan, Syyria, Somalia, Saudi-Arabia, Pakistan, Kongon demokraattinen tasavalta, Jemen, Nigeria ja Yhdysvallat. https://yle.fi/uutiset/3-10274145
Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen häpeäpilkku
Suomessa naisten ja miesten kohtaaman väkivallan määrässä juurikaan ei ole eroja. Nuoret henkilöt kokevat fyysistä väkivaltaa vanhempia ikäryhmiä enemmän sekä naisissa että miehissä. Eri sukupuoliin kohdistuvan väkivallan muodoissa kuitenkin on eroja, ja naisiin kohdistuva väkivalta on turvallisena maana pidetyn Suomen häpeäpilkku. Naiset kokevat tyypillisimmin väkivaltaa kotona, muissa yksityisissä tiloissa ja työpaikoilla. Naiset myös joutuvat miehiä useammin lähisuhdeväkivallan ja oman kumppanin tekemän väkivallan uhreiksi. Koska suurin osa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tapahtuu kodeissa, se hankaloittaa väkivallan paljastumista ja siihen puuttumista. Vuoden 2016 rikosuhritutkimuksen mukaan viidesosa naisista oli kokenut jonkinasteista väkivaltaa tai uhkailua vuoden aikana. Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2017 viranomaisten tietoon tulleista pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 8 300 uhria, joista 68,1 prosenttia oli naisia. Syylliseksi epäillyistä 77,8 prosenttia oli miehiä. (Tilastokeskus, https://www.stat.fi/til/rpk/2017/15/rpk_2017_15_2018-05-31_tie_001_fi.html)
Lähisuhdeväkivalta
Lähisuhdeväkivaltaan kuolleista suurin osa on naisia. Suomessa naisen surmaaja on tavallisimman puoliso, entinen puoliso tai seurustelukumppani. Vuosina 2011–2017 yhteensä 131 suomalaista kuoli kumppaninsa surmaamana. Heistä naisia oli 78 prosenttia ja miehiä 22 prosenttia. Vuonna 2017 kumppanin tekemään väkivaltaan kuoli 17 naista. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan esiintyvyydessä on maakunnallisia eroja. Valtakunnallisesti vertaillen eniten lähisuhdeväkivaltaa ilmenee Keski-Suomessa, Kainuussa ja Pohjois-Savossa. (YLE, https://yle.fi/uutiset/3-10695267)
Kampanjoita naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi
Istanbulin sopimus ja Euroopan Unioni
Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi laadittiin ohjelma vuosille 2010−2015. Tärkeä edistysaskel on ollut myös nk. Istanbulin sopimuksen eli naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaantulo Suomessa 2015. Ohjelma sisältää yli 60 konkreettista toimenpidettä, joiden tavoitteena oli ehkäistä väkivaltaa, suojella ja tukea uhria sekä saattaa rikoksentekijä vastuuseen. (Rikoksen torjunta https://rikoksentorjunta.fi/naisiin-ja-miehiin-kohdistuva-vakivalta)
Euroopan Unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan joka kolmas eurooppalainen nainen on kokenut henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Sama tutkimus osoitti, että pari- ja lähisuhdeväkivalta on merkittävä ihmisoikeusongelma myös Suomessa. Tutkimuksen mukaan 30 prosenttia 18-74-vuotiaista suomalaisista naisista on joutunut nykyisen tai entisen kumppanin fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. file:///C:/Users/katia/Downloads/fra-2014-vaw-survey-at-a-glance-oct14_fi.pdf. Tutkimus herätti toimimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Asiaa ovat tuoneet esille mm. Amnesty ja Naisten linja, joka toteutti vuonna 2018 Se kolmas -kampanjan. Kampanjan tavoitteena oli nostaa esiin väkivallan yleisyys Suomessa sekä rikkoa sen ympärille kietoutuvaa hiljaisuutta ja häpeää, sekä tukea naisia väkivallasta toipumisessa. https://www.naistenlinja.fi/sekolmas/tiedotteet/
Oranssit päivät
Naisiin kohdistuvasta väkivallasta muistuttaa myös marraskuussa eri puolilla maailmaa vietettävät Oranssit päivät. Oranssit päivät alkavat 25. marraskuuta, jolloin vietetään YK:n julistamaa kansainvälistä päivää naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Oranssit päivät jatkuvat 10.12. vietettävään ihmisoikeuksien päivään asti. Oranssi on naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen väri, joka symboloi toivoa tulevaisuudesta, jossa elämä ilman väkivaltaa on jokaisen oikeus. UN Women on järjestänyt kampanjoita eri puolilla Suomea oranssien päivien aikaan ja tuonut samalla esiin naisiin kohdistuvan väkivallan eri muotoja, sen yleisyyttä sekä työskennellyt naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Oranssit päivät kampanjassa voi olla mukana pukeutumalla oranssiin, toimimalla sosiaalisessa mediassa asian puolesta tai lahjoittamalla rahaa naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. https://unwomen.fi/oranssit-paivat-suomessa-maailmalla/
Zonta Says No
Myös Zonta Internationalin on osallistunut oranssit päivät kampanjaan ja kampanjoinut vuodesta 2015 näkyvästi naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Zonta Says NO to Violence Against Women -kampanjan tavoitteena on vaikuttaa asenteisiin naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Kampanja alkaa 25.11. YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisen teemapäivänä ja päättyy Ihmisoikeuksien päivään 10.12. Näinä 16 aktivismin päivänä Zonta International, piiri ja kerhot jakavat tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen seurauksista. Oranssien päivien aikana zontat eri puolilla maailmaa pukeutuvat oranssiin, jakavat tai myyvät oranssin värisiä rusetteja tai kukkia, pukevat patsaita oranssiin ja valaisevat tärkeitä kohteita oransseiksi. Vuoden 2018 vuoden eritysteemana on lapsiavioliittojen vastustaminen. Teema muistutti, että kehitysmaissa joka kolmas tyttö joutuu naimisiin alle 18-vuotiaana. https://zonta.fi/zonta-says-no-kampanja-alkaa-naisiin-kohdistuvan-vakivallan-loputtava/
https://zonta.fi/zonta-says-no/
Hyödyntäkää vapaasti Zonta Says No materiaaleja.
LINKKEJÄ jaettavaksi esimerkiksi Facebookissa
Kirjailija ja kokemusasiantuntija Laura Manninen kertoo parisuhdeväkivallan aiheuttamasta häpeästä: https://www.youtube.com/watch?v=roTSs0q_HfQ
Näyttelijä Maria Sid vaikeni parisuhdeväkivallasta 25-vuotta: https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ihmiset/nayttelija-maria-sid-vaikenin-ensimmaisen-avioliittoni-vaikeista-kokemuksista-25-vuotta/
Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen ongelma Suomessa: https://www.mtv.fi/sarja/uutisjutut-kotimaa-33001022/tanaan-on-vietetty-naistenpaivaa-naisiin-kohdistuva-vakivalta-edelleen-ongelma-suomessa-1060985
Rikosuhripäivystyksen uusi video kuvaa lähisuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa: https://www.riku.fi/fi/ajankohtaista/video+nostaa+esiin+lahisuhdevakivallan+eri+muotoja
