“Miten keskinäinen ymmärrys ja yhdenvertaisuus näkyvät koulussasi?”

ZONTA TALENTS  -KAMPANJAN TULOKSIA

Pääkaupunkiseudun Zonta-kerhot lähestyivät vuodenvaihteessa yläasteiden opettajia sähköpostilla. Tavoitteena oli antaa yläasteikäisille nuorille mahdollisuus kertoa sanoin ja kuvin, millaista on olla nuori Suomessa ja miten suvaitsevaisuus ja yhdenvertaisuus koulussa koetaan.

Kampanjan suojelijana toimi Espoon kaupunginvaltuutettu Anna Rukko, joka tuli tunnetuksi uuden lastensairaalan hyväksi tekemistään koruista. Anna on myös saanut Zontien myöntämän Young Woman in Public Affairs -stipendin vuonna 2015. Zonta Talents -kisan voittajat julkaistiin ja palkittiin stipendein Zonta Conventionissa Espoon Hanasaaressa lauantaina 14.4.2018.

Lämpimät ja kannustavat onnittelut palkituille!

Rosa Helenius, 15 vuotta, Apollon yhteiskoulu, sarjakuva
Emilia Alamäki, 14 vuotta, Hämeenkylän koulu, kirjoitelma
Laura Tiilikainen, 15 vuotta, Kulosaaren yhteiskoulu, julistekuva

Keskinäinen ymmärrys ja yhdenvertaisuus

Minulle on aina opetettu, että kaikkia pitää kunnioittaa ja suvaitsevaisella asenteella ja maailmankuvalla pääsee pitkälle. Olen aina pitänyt näitä asioita suuressa arvossa ja haastanut itseäni miettimään, mitä ne oikein tarkoittavat. Minulle toisten kunnioitus ja suvaitsevaisuus tarkoittavat tiivistetysti sitä, että annetaan jokaisen olla sellainen kuin on ja ymmärretään, että monet asiat vaikuttavat siihen, millaisia ihmisistä kasvaa. Jokainen meistä yrittää parhaansa mukaan löytää itseään sekä itselleen parasta tapaa elää, ja meidän tulisi myös antaa jokaiselle mahdollisuus siihen. Meidän tulisi antaa jokaiselle mahdollisuus tehdä virheitä sekä suvaita kaikenlaisia ihmisiä heidän virheistään huolimatta. Meidän tulisi ymmärtää ja kunnioittaa myös niitä arvoja ja ajatuksia, joiden kanssa olemme eri mieltä, kunhan nämä arvot ja ajatukset kunnioittaisivat muita ihmisiä ja heidän arvojaan ja ajatuksiaan.

Nykymaailmassa nämä asiat tuntuvat kuitenkin välillä olevan hukassa. Avain keskinäiseen ymmärrykseen on siinä, että kuunnellaan muita ja työskennellään yhdessä paremman huomisen takaamiseksi, mutta nuorten keskuudessa vallitseekin tämän sijaan välinpitämättömyys ja kiinnostus vain omaa tekemistä kohtaan. Poikkeuksiakin tietysti löytyy, mutta kummallinen asenne, jonka mukaan vain omalla tekemisellä ja ehkä kavereidenkin jutuilla on väliä, tuntuu hieman liian yleiseltä. Keskinäinen ymmärrys on hakusessa – moni nuori tuntuu olevan keskenään niin eri aallonpituuksilla eikä yhteistä säveltä tunnu aina löytyvän. Vaikka keskinäisessä ymmärtämisessä onkin vielä parantamisen varaa, yhdenvertaisuus ja tasa-arvoisuus näkyvät nuortenkin keskuudessa paljon paremmin. Itse en ole henkilökohtaisesti juurikaan törmännyt nuoriin, jotka kohtelisivat toisiaan eriarvoisesti; meidän sukupolvemme taitaa olla sosiaalisen median vuoksi huomattavasti suvaitsevaisempi, sillä näemme koko ajan valtavasti erilaisia ihmisiä, ajatuksia ja elämäntapoja, jotka pakottavat meidät ajattelemaan itseksemme ja haastamaan perinteisiä tapoja ja elämäntapoja. Auktoriteettien, kuten opettajien, kunnioitus nuorison keskuudessa ei kuitenkaan ole aivan kehuttavaa. Jälleen nousee pinnalle tietynlainen välinpitämättömyys ja tietämättömyys. Ja tähän haluan muutosta.

Haluaisin, että ihmiset oppisivat keskustelemaan ja kuuntelemaan toisiaan, että ihmiset oppisivat kunnioittamaan toisiaan ja toisten ajatuksia, että ihmiset oppisivat, että yhdessä me todellakin voimme vaikuttaa ja muuttaa maailmaa. Mutta se ei onnistu, ellemme me työskentele se eteen. Ensin meidän pitää vain hyväksyä, ettemme ole yksin tässä maailmassa ja että teoillamme on merkitystä. Sen jälkeen meidän tulee tarkastella omaa käyttäytymistämme ja opetella päästämään irti haitallisista tavoista ja oppia sen sijaan rakastamaan ja ajattelemaan omaa napaamme pidemmälle. Jotta voisimme vahvistaa toistemme kunnioitusta, meidän tulisi avata silmämme ja yrittää ymmärtää toisia. Meidän tulisi pystyä kuuntelemaan toisiamme, keskustelemaan valinnoistamme ilman vihaa tai konflikteja ja ainakin yrittää samaistua toistemme ajatuksiin ja tapoihin. Meidän tulisi avata mielemme ja miettiä myös omia valintojamme; miksi teen näin, miksi ajattelen näin, mitä arvostan, mitä ajattelen tästä? Meidän tulisi antaa itsellemme mahdollisuus kasvaa ja omaksua uusia ajatuksia ja tapoja, mikäli vanhat ajatuksemme tai tapamme olivat meille tai muille vahingollisia. Vain näin voimme vaikuttaa koko yhteiskuntaan.

Tällä kirjoituksella haluaisin haastaa kaikki tarkastelemaan omia ajatuksiaan ja suhtautumistaan muihin. Haluaisin rohkaista kaikkia vaikuttamaan ja taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta. Haluaisin rohkaista kaikkia kuuntelemaan muita ja työskentelemään paremman huomisen, rauhan ja rakkauden vuoksi.

Emilia Alamäki, 14 vuotta, Hämeenkylän koulu