Alakoulun oppilaan näkemyksiä sukupuolieroista
Jalkauduimme selvittämään ZAU-kampanjassa käsiteltäviä sukupuolieroja sinne, missä niiden ehkä vähiten toivotaan nykypäivänä näkyvän. Eli alakouluikäisen maailmaan. Minkälaisia ajatuksia jo toivottavasti menneisyyteen siirtynyt, sukupuolia jaotteleva ja nyttemmin uudistunut koulujärjestelmä herättää nykylapsessa?
Santeri Schadewitz käy 4A-luokkaa Kivimäen koulussa Vantaalla. (Kuva: Janne Schadewitz)
Zonta Internationalin Piirin 20 ZAU-kampanjassa tavoitellaan sitä, että yhteiskunnassa päästäisiin eroon vanhoista roolimalleista, joita tytöille ja pojille tarjotaan. Monet päättäjätkin ovat jo puhuneet muutoksen puolesta, mutta halusimme ottaa selvää, alkavatko puheet ihan oikeasti näkyä koulun arjessa. Haastattelimme aiheesta Santeri Schadewitzia.
– Mä olen Santeri 11 vuotta ja käyn nyt neljättä luokkaa Kivimäen koulua Martinlaaksossa. Meidän koulu on oppilasmäärältään aika iso, meillä on useampi sata oppilasta. Jo pelkästään meidän luokalla taitaa olla 23 oppilasta.
– Ainakin meidän koulussa tytöt ja pojat ovat mukana kaikilla oppitunneilla. Ei meillä mitenkään erotella eri tunneille sen mukaan, onko tyttö vai poika.
”Tuntuisi omalla tavallaan aika tyhmältä mennä pakotettuna teknisten töiden tunneille siksi että oon poika, sillä en edes pidä teknisistä töistä.”
Kerroimme Santerille, että vielä hänen vanhempiensa kouluaikana pojat laitettiin automaattisesti teknisiin ja tytöt käsitöihin. Välillä sai kokeilla myös toista halutessaan, mutta ei pysyvästi. Tämä herätti nuoressa miehessä hämmästystä.
– En voi sanoa tietäneeni tästä aiemmin, kuulin tästä tyyliin vasta eilen… Eikä tiennyt Santeri sitäkään, että tyttöjen ja poikien liikuntatunnit pidettiin ennen erikseen.
– Nykyään nekin kyllä ovat kaikki samaan aikaan. Ja tuntuisi omalla tavallaan aika tyhmältä mennä pakotettuna teknisten töiden tunneille siksi että oon poika, sillä en edes pidä teknisistä töistä.
Siihen että kotitaloustunteja pidettiin joskus hieman kauempana menneisyydessä – isovanhempien kouluaikana – VAIN tytöille, oli herkkusuuna tunnetulla Santerilla selvä ja tiukka vastaus:
– En ole koskaan ollut vielä kotitaloustunneilla, mutta voin kyllä sanoa, että varmaan tuntuisi yhtä hölmöltä sekin, jos ne tunnit olisivat vain tytöille.
Tähtitieteestä erittäin kiinnostunut nuori mies kertoo, että välitunneilla tytöt ja pojat yleensä leikkivät yhdessä ihan tavallisia kestosuosikkeja kuten hippaa. Harvemmin, mutta kuitenkin joskus, leikitään erikseen tyttöjen ja poikien kesken.
Tietokoneen käyttö sujuu Santerilta jo näppärästi ilman ATK-tuntejakin. (Kuva: Janne Schadewitz)
”Ei mun kavereitani mun harrastukset mitenkään haittaa.”
Santeri ei osaa kertoa tarkempaa syytä kiinnostukselleen avaruuden tutkimiseen. Muutama vuosi sitten isovanhempien kanssa tehty vierailu NASA:n avaruuskeskukseen Floridassa saattaa olla osasyy.
– Mutta tykkään sen lisäksi ainakin musiikista, liikunnasta sekä kielistä. Englanti esimerkiksi on kivaa. Ympäristöopista sekä äidinkielestä en niin välitä, matematiikka taas on ihan OK.
Melko taiteellisen luonteen perinyt poika harrastaa muun muassa viulunsoittoa ja myös hieman tanssia. Joskus näitäkin pidettiin enemmän tyttöjen juttuina.
– Ei mun kavereitani mun harrastukset mitenkään haittaa. Enkä tiedä miksi pitäisikään haitata.
Santeri on innokas tähtitieteen harrastaja. (Kuva: Janne Schadewitz)
Monet nykynuoret haaveilevat urasta ”julkkiksena”, vaikka se ei varsinaisesti mikään ammatti saati ura olekaan. Lapsien tietysti tulee antaa haaveilla ja olla lapsia, mutta jossakin vaiheessa nuoruutta tulee yleensä myös mietinnän paikka. Santeri ei koe näitä asioita ihan vielä itselleen ajankohtaisina:
– Ensinnäkin, en ainakaan enää ole ajatellut, että haluaisin olla mitenkään kuuluisa. Ei ole mitään syytä että pitäisi olla. Eikä myöskään ole vielä mielessä mitään ammattia, johon haluaisin todella paljon. Mutta ainakin vielä nyt viulunsoitto on todella kivaa, ja saattaahan siitä tulla mulle joskus ammatti?
Jos Santeri Schadewitzin näkemykset ja kokemukset peilaavat Kivimäen koulun tilannetta sukupuolieroissa ja tasa-arvoasioissa, ainakin suunta näyttäisi olevan parempaan päin. Varsinkin kun vertaa vanhempien ja isovanhempien kouluaikoihin. Toivottavasti sama ilmiö on havaittavissa muissakin Suomen kouluissa.
Teksti: Janne Schadewitz
