Kerhomme vieraili 6.3.2024 eduskunnassa. Alun perin emäntänämme piti olla ministeri Sanni Grahn-Laasonen, mutta hänelle tulleen esteen vuoksi meitä emännöivätkin kansanedustaja Karoliina Partanen (Kok) sekä ministeri Grahn-Laasosen eduskunta-avustaja Anni Vehmaa.

Kansanedustaja Karoliina Partanen ja Zonta Piiri 20:n Governor Merja Ora. Kuva Anna Lauttamus-Kauppila

Kansanedustaja Karoliina Partanen toimii eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.  Aluksi hän kertoi meille omasta taustastaan juristina. Hän on mm. toiminut alaikäisten edunvalvojana ja sitä kautta perehtynyt lasten ja nuorten pahoinvointiin ja myös kaltoinkohteluun. Tasa-arvoasiat ovat olleet hänelle tärkeitä ja siksi hän onkin ajanut niitä myös eduskunnassa mm. käynnistämällä edustajien keruun uusien lakialoitteiden taakse. Partasella on aiempien tehtäviensä johdosta kattava käsitys suomalaisten turvakotien tilanteesta, jota hän osin piti huolestuttavana.

Meitä zontia kiinnosti erityisesti tyttöjen silpomisen kriminalisointi, joka edellisellä kerralla jäi vielä puuttumaan rikoslaista. Partasen mukaan asia etenee suunnitellusti kuten hallitusohjelmaan on kirjattu, tavoitteena on saada se valtioneuvoston käsiteltäväksi touko-kesäkuun vaihteessa.

Anni Vehmaa esitteli Eduskuntatalon upeita tiloja. Kuva Sanna Nuutila

Istanbulin sopimus on  Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. Suomi on tehnyt sopimuksen toimeenpano-ohjelman, jota seurataan säännöllisesti. Alkuvuodesta 2024 Suomen edistymistä arvioitiin, ja arviointiryhmän raportti julkaistaan loppuvuodesta.

Istanbulin sopimus on ensimmäinen eurooppalainen naisia koskeva ihmisoikeussopimus ja maailman ensimmäinen laaja-alainen sopimus, joka pyrkii poistamaan kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot. Sopimus velvoittaa osapuolia suojelemaan väkivallan uhreja, saattamaan tekijät edesvastuuseen ja ehkäisemään väkivaltaa.  Tästä voimme siis Suomen osalta kuulla lisää loppuvuodesta 2024.

Teksti: Kaisa Koskinen

Keskiviikkona, tammikuun 2024 viimeisenä päivänä kello 18.03 astun Fennia-korttelissa sijaitsevan elokuvateatteri Kinopalatsin aulaan. Mieleni valtaa jännitys. Hengitys on piinaavan pinnallista. Vatsan pohjassa tuntuu epämukavalta, vaikka tänään pitäisi iloita. Silti mieleni huijaa minua. Olen kuin koirien ajama kettu, etsien piilopaikkaa. Vilkaisen kelloa. Vielä ehtisin paeta paikalta, mutta sitten näen tutut kasvot, ja kehooni virtaa lämpöä. Hengitän syvään. Päätän nauttia tästä hetkestä, sillä pitkä työ on tullut päätökseen ja ”Vain toinen meistä” saa vihdoin ensi-iltansa DocPoint – Helsinki Documentary Film Festivaalilla yhdessä Camilla Roosin dokumentin ”Barn nr 182” kanssa.

Valokuva: Cristal Alakoski

”Vain toinen meistä” on dokumentaarinen elokuva sisarusväkivallasta. Elokuvan tarina kerrotaan dokumenttielokuvalle poikkeuksellisesti animaation, dramatisoitujen kohtausten ja arkistomateriaalin keinoin.

Kerron tarinan sisaruksista, väkivallasta ja pimeydestä, jossa aggressio syntyy. Kutsun katsojan matkalle väkivallan kohdanneen lapsen sekä aikuisen mieleen. Tuo lapsi ei ole tullut nähdyksi ja kuulluksi. Kerron tarinaa unohtamatta kuitenkaan väkivallan tekijää ja hänen puuttuvia tarpeitaan. Elokuva on kuin uni, jossa absurdin ja raa’an todellisuuden kautta katsoja pääsee kurkistamaan sisarusväkivallan synnyinsijoille, joista on vaikea puhua, joita on vaikea ymmärtää tai kohdata yhteiskunnassamme.

Elokuva perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiini ja havaintoihini sisarusväkivallasta. Käytän elokuvassa omia kokemuksia, mutta koen, että tämä ei ole pelkkä yksilötarina, vaan teos puhuu monen uhrin suulla, jotka elävät tai ovat eläneet lähisuhde- ja sisarusväkivallan keskellä. Tartun tähän aiheeseen ja teemoihin, koska sisarusväkivalta on häpeällistä, salattua ja sillä on kauaskantoiset seuraukset yhteiskunnassa.

Suuntaan tämän elokuvan väkivallan uhreille, väkivallan tekijöille ja niille silmille, jotka pystyvät puuttumaan ja estämään lasten tai sisarusten väliset väkivallanteot. Toivon, että elokuva herättää keskustelua ja uutta näkökulmaa sisarusväkivallan tunnistamiseen.

Näen näytöksessä Zonta-järjestön jäseniä sekä omasta Zonta-kerhostani että muista kerhoista. Se tuntuu hyvältä. Olen saanut elokuvan tekoprosessin aikana paljon kannustusta Zonta-sisariltani. Kiitän nöyrästi kaikesta siitä tuesta, jonka olen teiltä saanut.

Niina Vuorisara

Kirjoittaja on freelancer ohjaaja-käsikirjoittaja sekä Zonta-kerho Helsinki IV jäsen.

VAIN TOINEN MEISTÄ | 2024 | 19′ | Dokumentti

Tarina sisaruksista, väkivallasta ja aggression hirviöstä. Käsikirjoitus ja ohjaus: Niina Vuorisara. Elokuvaus: Cristal Alakoski. Kuvaaja, arkistomateriaali: Heidi Richert. Pääanimaattori: Chrzu Lindström. Äänisuunnittelu: Kirsi Korhonen. Leikkaus: Pauliina Punkki. Tuotantoyhtiö: Ida Productions / Pauliina Punkki. Elokuvaa on rahoittanut: Suomen Elokuvasäätiö, AVEK – Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus, Yle sekä Taiteen edistämiskeskus.

Elokuva tullaan näyttämään Yle Teemalla 2025.

Puheenjohtajan tervehdys

Katsoin elokuvan ”Vain toinen meistä” DocPoint-festivaaleilla yhdessä mieheni kanssa. Olimme molemmat vaikuttuneita ja liikuttuneita tästä vahvasti, mutta viisaasti kerrotusta tarinasta. Kerhomme haluaa kiittää ohjaaja Niina Vuorisaraa hienosta elokuvasta lahjoittamalla 500 euroa Keltaisen Ruusun kampanjaan ”Sua varten somessa”.

Pääkaupunkiseudun Zontat järjestivät Zonta says No -tilaisuuden tiistaina 28.11. Paikkana oli Helsingin kaupunginkirjaston Oodin Maijansali. Tilaisuutta ei olisi voitu järjestää keskeisemmälle paikalle. Osallistujiakin oli yli 50.
Tilaisuuden teemana oli Miten käy naiselle, joka ei väkivaltaa kohdattuaan tule kuulluksi ja nähdyksi. Panelisteiksi oli kutsutte henkilöitä, jotka työssään näkevät, miten näille naisille käy. Keskustelun herättäjänä oli Hamy Ramezan & Rungano Nyonin aihetta koskeva lyhytelokuva Kuuntele. Se kertoo burkaan pukeutuneesta naisesta, joka Kööpenhaminan poliisiasemalla yrittää saada apua väkivaltaista miestään vastaan. Vaan miten käy. Voit katsoa elokuvan Yle Areenasta.
Elokuva kirvoitti vilkkaan paneelikeskustelun. Keskustelijoina olivat kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen Ensi- ja turvakotien liitosta, johtava asiantuntija Anni Pätilä, joka toimii Sua varten somessa -tiimissä ja seksuaalineuvojana Loisto setlementti ry:ssä sekä vastaava erityisasiantuntija Essi Thesslund Pro-tukipisteestä.
Tärkein viesti, jonka panelistit jokainen toivat esille, oli väkivallan tunnistaminen: ”Väkivalta ei ole yksityisasia, ei kuulu neljän seinän sisälle.” ”Väkivalta tarttuu kuin kulkutauti. Siihen tarvitaan apua.” ”Digitaalisessa maailmassa väkivalta ja kiusaaminen kulkevat mukana.” ”Nuorissa on toivoa!”

Läsnäolijat tuskin tiesivät, kuinka monien mutkien ja kuperkeikkojen jälkeen saatiin aikaan tämä onnistunut tilaisuus. Ja hyvä niin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Pirkko Yliselä
Tarja Saari
Tarja Larmasuo
Agneta Ekstrand
Helena Miller ja
Niina Vuorisara